128 - Hometown glory

Kaikkien niiden vuosien jälkeen kun uhosin lähteväni Torniosta niin kauas kuin pippuri kasvaa, on todella vaikeaa sanoa ääneen, että mulla on kotiin oikeasti tosi kova ikävä. Olen tässä viimeisen kuukauden ajan yrittänyt selvittää, että mikäs paikka tämä Tampere nyt oikein on, sillä Tampere ei ollut mulle oikeastaan koskaan mikään vaihtoehto. Ei ikinä. Ei missään nimessä siksi, että minulla olis ollut jotain tätä paikkaa vastaan - en vain tiennyt Tampereesta mitään, enkä oikeastaan voi sanoa tietäväni vieläkään. Osaan sanoa, että asun Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, suuren valtatien varrella, mutta en minä tästä Tampereesta oikein muuta tiedä. Kaikki on suurta ja pelottavaa. Mutta kuitenkin jännää. Mutta silti tuntuu, että olen vähän hukassa.


Viime aikoina olen soitellut äitin ja iskän kanssa poikkeuksellisen paljon, sillä mulla on ollut niitä tosi kova ikävä. Iskän kysyessä "joko on koti-ikävä", oon sanonut että ei, vaikka eihän se pidä paikkaansa. Tuntuu vain kamalan väärältä ikävöidä takaisin, kun on puhunut kotikaupungistaan niin ikävään sävyyn jo vuosikaudet ja odottanut kuin kuuta nousevaa sitä, että pääsee vähän katselemaan maailmaa muuallekin. En kuitenkaan voi väittää ettenkö olisi pettynyt, etten nähnyt ihan ensimmäistä ensilunta, joka Tornioon satoi joskus viime viikolla. Kaikkein parasta oli aina herätä omassa huoneessa sellaiseen aamuun jona vain tiesi, että nyt on tullut lunta ja sitten rientää ikkunalle kurkistelemaan kaihtimien välistä vain huomatakseen, että maa on hennon lumipeitteen alla.Eräänä yönä viime toukokuussa menin lempipaikkaani yöpiknikille ja mietiskelin, että minnehän minä sitten Tampereella menen, kun on levoton olo eikä kotona ole tilaa minulle ja ikäville ajatuksille. Kotona olisin keksinyt vaikka sata vaihtoehtoa. Olisin voinut kävellä lempipaikkaani, ottaa alle auton ja ajaa iskän luo, mennä tutkimusmatkalle niille metsäkaistaleille, jotka pienenä olivat varsinaisia aarreaittoja pienine mustikkapensaineen. Minne minä osaan täällä suunnistaa?
Kesä meni kamalan nopeasti ohi ja tuntuu kuin minulla olisi ollut vain hetki aikaa sanoa heihei Torniolle. Eihän kyse nyt ole siitä, ettenkö minä sinne saisi palata tai mennä käymään milloin tahansa, mutta paluu tänne tulee aina olemaan vaikeaa siksi, että kodin pitäisi olla nyt täällä. Vaan kun ei se ole. Enkä minä tiedä, tuleeko kotini olemaan kotikotona enää ikinä. Se tuntuu kovin pelottavalta. Menenkö minä sinne enää ikinä jäädäkseni? Tuleeko vielä sellaisia päiviä, ettei paluuta jonnekin muualle ole? Että kun ollaan kotona, niin sitten myös ollaan kotona.
Oltuani Tampereella vähän yli viikon totesin, etten ole ikinä ollut näin pitkään poissa kotoa. Nyt olen ollut poissa kotoa tasan kuusikymmentä päivää, mikä tuntuu ihan hirvittävän paljolta, mutta toisaalta tuntuu niin hyvältä tietää, että tasan viidenkymmenenkuuden päivän jälkeen minä pääsen taas kotiin. Vain vähäksi aikaa, mutta kuitenkin. Kotikotiin.

ENG: I'm just feeling a bit homesick.

126

Ennen kuin muutettiin Torniosta tänne Tampereelle, muistin onneksi skannata Kreikan matkalla otetut filmikuvat. En tiedä mikä vika tuossa filmissä oli tai oliko kehitysvaiheessa sattunut jotain vai olinko vain laittanut filmin kameraan huonosti, mutta jotkut kuvat ovat vähän hassusti toiselta puolelta tummempia kuin toiset. Mutta semmosta se filmille kuvailu on! Koskaan ei voi tietää mitä käy. Tällaisia olivat siis alkukesän tunnelmat.

ENG: Before moving from Tornio to Tampere, I luckily remembered to scan the analog photos I took during our trip to Greece in May.

[1] Varpaiden kuvailua rannalla!
[2] Näkymä suuren suurelta parvekkeeltamme. Kaikki tuo vihreys ♥
[3] Hotellin omistaja asui hotellin vieressä olevassa talossa, jonka pihalle me kurkittiin partsilta!
[4] Minusta oli niin hauskaa kun talojen katoilla näki pyykkejä kuivaamassa!
[5] Johtuen siitä etten ollut ennen käynyt oikein ulkomailla, minulla oli reissulle kaksi tavoitetta: nähdä kunnon sininen meri ja palmuja. Tässä siis niitä palmuja!
[6] Lempitavernan ruokalista. Chicken souvlaki, nam!
[7] Yritin ottaa salakuvaa hassusta adoniksesta, joka Baywatch-tyyppisesti hölkkäili edestakaisin rantaaviivaa pikkuruisissa pinkeissä Speedoissaan. Olihan se näky!
[8] Illalla mentiin varkain istumaan aurinkotuoleille. En vieläkään voi käsittää, että niillä loikoilusta pitää maksaa päivisin.. Vieläpä seitsemän euroa!
[9] Ja se meri. Kreikka oli niin kaunis.
[10] Auringonlaskun jälkeen.
[11] Kävin ekaa kertaa Starbucksissa tuolla Haniassa ja pääsin heti kokemaan, että mitä siitä seuraa kun ulkomaailainen kirjoittaa toisen ulkomaalaisen nimen :-D Kassapoika risti minut Utahiksi, mutta annan kyllä anteeksi kun oli niin komeakin!
[12] Näkymät aurinkotuolin yläpuolella :-D
[13] Parvekenäkymät auringonlaskun aikaan.
[14] Ihanat (kulku)kissakaverukset!
[15] Kattokaa nyt, miau!
[16] Hanian venetsialainen satama. Niin nättiä.
[17] Uskolliset Vansini palvelivat minua tuollakin reissulla. Jos teillä ei ole vielä Vanseja, niin kannattaa kokeilla! Parhaat kävelykengät ever.
[18] Tommosella paatilla käytiin tunnin mittaisella meriretkellä.
[19] Venetsialaisen sataman näkymiä.
[20] Kaunis sivukuja.
[21] Tämä oli niin riipaiseva! Tuo koira-rukka makoili ja hölkkäili keskellä ihan järjettömän vilkasta autotietä, tuokin auto tuossa on liikkeessä :-( Pikku reppana, toivottavasti se elää ja voi hyvin tänäkin päivänä.
[22] Yks minun lempikuvista tällä filmillä, heijastus meidän parvekkeen ovesta.
[23] Korkea palmu siellä! Olin noista niin innoissani :')
[24] Sumea meininki, eheheh..
[25] Paluubussi lentokentälle, nyyh! Niin hienot maisemat.
[26] Kauniit muovisandaalini ;-)


I miss those days!

125 - Sadepäivänä

Tänään, sadepäivänä, päätin leipoa mutakakun. Siitä tuli kaikkea muuta kuin kakkumainen - se oli melkein kuin ison vuoan kokoinen keksi, niin murea siitä tuli. David onneksi tykkäsi siitä. Tänään, sadepäivänä, sain paljon kehuja kurssikavereiltani ja se jos mikä oli kivaa. Tänään on ollu kaiken kaikkiaan ihan kiva sadepäivä. Olen kuunnellut minun uutta lempikappalettani, ihastellut sateessa entistä enemmän kihartuneita hiuksiani ja iloinnut hienosta postikortista.Hienon postikortin lisäksi sain myös uudet hienot puhelimen kuoret.Muutama viikko sitten koittaneen sadepäivän kunniaksi ostin hienon Muumi-sateenvarjon (vaikkei ollut varaa), jonka jälkeen sateet loppuivat kuin seinään. Jokohan sille olisi lähipäivinä käyttöä?Munakoisokello pääsi tänään ensimmäistä kertaa täyttämään tehtävänsä.Kuten sanottua, mukava sadepäivä kaiken kaikkiaan.

ENG: Rainy days.