Hi y'all! I really didn't mean to take a break from blogging - it just kind of happened. I've been very tired after long days at school. Anyway, now I finally felt that it's time to start the London post series. I do acknowledge the fact that it's been over two months since our trip, but I've just been too lazy to start writing. Sorry about that! My intention was to start this post by showing you some of the pictures I took with my analog camera in London, but last week when I finally got my analog "pictures", it turned out that something had gone seriously wrong in the film processing and there were no pictures at all. They claimed that I had sent them an empty film, but that's baloney! I think that they messed up the film and now blame it on me. Ugh, it makes me so angry, but now I have an even better reason to go back to London one day. I need to get 'em analog pictures ;)
Vietettiin siis Riinan kanssa Lontoossa heinäkuussa kuusi aivan mahtavaa päivää. Noiden kuuden päivän aikana kerettiin shoppailla, käydä museoissa, viettää aikaa kavereiden kanssa ja keskenämme, polkuveneillä, turisteilla ja mitä vielä! Alun perin ajateltiin että oltaisiin käyty myös päiväreissu Pariisissa, mutta ei keretty ostaa tarpeeksi ajoissa junalippuja ja reissun jälkeen tajuttiin, että ei Pariisi ois kyllä mitenkään mahtunut meidän aikatauluun.
Back in July we spent six superb days in London with my friend Riina. During those days we went shopping, sightseeing, pedal boating (is that even a word?), spent time with friends and also visited a couple museums. We also thought that it would be nice to spend one day in Paris too, but we didn't manage to get the train tickets early enough, so we had to leave it to another time. Although after the trip we realized that we would've never had time to spend a day in Paris! Even six days in London felt too short.
Me yövyttiin hostellissa joka sijaitsi Paddingtonissa. Paddington oli minusta tosi kivaa ja rauhallista seutua, vaikka se sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä aivan Lontoon ydinkeskustasta. Oikeastaan ainoa asia johon kiinnitin Paddingtonissa huomiota oli se, että joka päivä varmaan vähintään viisi kertaa kuulin ambulanssin sireenit ja pari kertaa ambulanssin suhatessa ohi tuntui aivan oikeasti siltä että se sireeni on viimeinen ääni mitä tuun eläessäni kuulemaan. Ei ne Suomessa oo niin äänekkäitä? Anyway, hostellista sen verran, että se todellakin jätti toivomisen varaa: Me jouduttiin sellaiseen huoneeseen mikä ei alun perin ollut meille varattu, ja se huone oli aivan hirveässä kunnossa. Kyllä siellä nukkui, mutta lattiat oli tosi likaiset ja suihku ei vetänyt ja oli muutenkin aika törkyinen, joten jouduttiin käymään suihkussa flipflopit jalassa. Tosin käytiin yhdessä toisessa huoneessa joka oli aivan siisti ja nähtiin myös vilaukselta sisään siihen huoneeseen joka piti olla meidän ja sekin oli tosi viihtyisän näköinen! Hostellin omistajat olivat tosi kultaisia ja avuliaita.
Our hostel was in Paddington. I think Paddington was a nice and quite calm place even though it was only a few kilometers away from the actual metropolitan area. Our hostel room was a disappointment: It was dirty and too small for us. We still think that the hostel was a good place to stay - we saw a glimpse from another room too and it looked very cozy and clean and also the room where our friends stayed was quite clean. I guess we just had bad luck with our room. The hostel owners were super sweet and helpful.
Oli muuten aivan kamalaa tuo sushi mitä hain jostain raflasta siitä meidän kulmilta, hyi!
Take away sushi from Paddington. Not tasty at all, yuck!
Lontoo on ensimmäinen todellinen suurkaupunki missä oon käynyt ja oon tosi iloinen että voin sanoa sen tuntuneen turvalliselta. Olin itse asiassa ennen matkaa tosi hermostunut ja pelkäsin koko ajan että joku tulee ja pöllii kaikki kamat heti kun päästään lentokentältä pois, mutta reissun aikana huomasin, että oikeastaan ihan sama millä alueella tai miten myöhään oltiin liikkeellä, niin kertaakaan ei tullut sellainen olo että olis tarvinnut jotain pelätä tai että meitä oltais muuten vaan yritetty vedättää kun oltiin turisteja. Ihmiset oli tosi kohteliaita ja ihanan avuliaita!
London is the first metropolitan where I've ever visited and I'm so glad that I can say I felt safe there. Before our trip I was actually quite nervous about going to such big city and also very afraid of pickpockets. Luckily there was nothing to be afraid of and people in London were so helpful and polite!
Liikuttiin Lontoossa oikeastaan ainoastaan metrolla ja sitä oli loppujen lopuksi tosi helppo käyttää. Tykkäsin muutenkin ihan hirveästi metrolla matkaamisesta ja en tuu koskaan unohtamaan sitä kun istuttiin metrossa matkalla lentokentältä hostellille ja nähtiin ihan omin silmin kaikenmoisia hurmaavia englantilaisia rakennuksia sieltä ikkunan takaa. Minusta se tapa miten Englannissa talot rakennetaan aivan kiinni toisiinsa on jotenkin tosi kotoisan oloinen ja tuntui aivan kummalliselta nähdä niitä rakennuksia jossain muualla kuin telkkarissa, hih.
We used the London Underground everyday for moving around and I really liked traveling by it. Once you got the idea of the tube map, it was really easy to navigate to wherever you were going. I will never forget the first time I saw those cute little British houses from the train window, aw.
Kuten jo mie olen jo aiemminkin todennut, niin Lontoo on todella ihana kaupunki ja haluan tosi kovasti sinne vielä joskus uudelleen. Ennen paluuta odottaa kuitenkin muut seikkailut - toivottavasti jo ensi kesänä!
Like I mentioned before, London really stole my heart and I want to go back there so bad. But before that I hope there are some new adventures waiting for me!
