209 - OSTOLAKKOKATSAUS

"A budget tells us what we can't afford, but it doesn't keep us from buying it."

Hei vaan taas pitkästä aikaa! Uskokaa tai älkää, blogi on ollut mulla mielessä kyllä lähes päivittäin, mutta oon työpäivien jälkeen usein niin poikki, että ajatuskin bloggerin avaamisesta kauhistuttaa :-D No, täällä kuitenkin ollaan taas.

Ajattelin, että aloitetaanpas bloggaus tällaisella kevyellä aiheella, heh. Ostolakko on siis nyt ollut käynnissä reilut puoli vuotta, ja, no.. Mitäs tässä nyt sanoisi. Alkupuoli lakosta (eli minun näkökulmastani aika ennen toukokuista Berliinin-matkaa) sujui oikein hyvin. En muista, että mulla ois ollut juuri mitään isompia kiusauksia tai "repsahduksia". Alkuvuodesta taisin käyttää rahaa johonkin ei-niin-tarpeelliseen ainoastaan kerran. Mulla oli siis lahjakortti Stockalle ja olin hartaasti säästänyt sitä, jotta voin ostaa uuden Muumi-mukin. Maksoin mukista itse viisi euroa, kun lahjakortin summa ei aivan riittänyt.

Mutta sitten Berliiniin ja sen jälkeiseen aikaan. En muista kirjoittelinko jo ensimmäisessä ostolakkotekstissä tästä, mutta päätin siis jo ennen lakkoa, että jos lähden reissuun, niin siellä saa kyllä sitten shoppailla - järjen kanssa, tietysti. Mielestäni en Berliinistä mitään kovin turhaa ostanutkaan, vähän (siis oikeasti vähän, vain yhden pakkauksen) alusvaatteita, parit sukat, joitakin kesävaatteita (aivan perustellusti nekin, sillä entiset ei mahdu enää päälle ja suurimman osan olenkin laittanut kierrätykseen), kirjan, magneetteja, narurepun, vihkon ja kirjanmerkin. Okei, vihko ja kirjanmerkki eivät olleet ehkä aivan elintärkeitä, mutta once in Berlin ja niin edelleen. Kirjojakaan en ois enempää tarvinnut, mutta kerta siellä oli sopivasti englanninkielisenä hyllyssä David Duchovnyn uutuus, niin olihan se saatava. Berliinissä kuitenkin eskaloitui vähän tämä tuliaisten ostaminen.

Mulle on tässä huomaamattani tullut sellainen päähänpinttymä, että jos en voi ostaa jotain ihanaa itselleni, niin haluan välttämättä ostaa sen jollekulle muulle. Alkuvuodesta näin kävi Muumi-tyynyliinojen kanssa, Berliinistä taas raahasin siskolleni ihan älyttömän määrän tuliaisia: pyjaman, shortsit, sandaalit ja karkkia. Rahaahan noihin ei aivan hirveästi uponnut, kiitos Primarkin, mutta joo.. En vaan voinut hillitä itseäni. Olisin kovasti halunnut ostaa Viidakkokirja-pyjaman itselleni, mutta kun se ei ollut oikeasti tarpeellinen ostos, niin ostin sen siskolleni.. Logiikka, missä olet? :-D

Berliinistä palattuani aloitin jälleen työt kirjakaupassa, jossa olen jo pari vuotta työskennellyt pieniä jaksoja aina tarvittaessa. No, sananen tästä kirjakaupasta: mulla pyörii näköpiirissä joka päivä hirrrrveästi kivoja vihkoja, kirjoja, tarroja, kirjepapereita ja kortteja. Eli arvatkaapa vaan, että huvittaisko vähän ostella. Okei, oon ehkä vähän ostellutkin. Mutta oikeasti melko vähän verrattuna siihen, että vielä viime vuoden puolella ostin jotain varmaan joka toisen vuoron päätteeksi. Oon ostanut postimerkkejä (tiiättehän, niitä käytettyjä, joita myydään keräilijöille), tosin ajatuksenani oli, että lähettäisin osan kirjekavereille, mutta päädyinkin pitämään ajateltua suuremman osan itselläni. Päätin myös lahjoa itseäni ensi viikolla olevan synttäripäivän kunniaksi, joten ostin neljä kirjaa. Ne oli kyllä tosi hyvässä tarjouksessa, ja oon jo pitkään halunnut tutustua kyseiseen Vish Puri -sarjaan. Näiden lisäksi oon ostanut kaksi melko kallista ei-materia -juttua, nimittäin kaksi keikkalippua. Lähden siis syksyllä katsomaan Kentiä ja Red Hot Chili Peppersiä. Mutta näitä en edes laske sinänsä ostolakkoon kuuluviksi jutuiksi, sillä enhän sentään ole keikkalakossa.. ;)

Oon kyllä ostellut vähän muutakin, nimittäin lenkkarit. MUTTA! Perustelin ne itselleni melko hyvin, joten ne eivät olleet aivan täysi heräteostos. Mulla ei siis ole minkäänmoisia työkenkiä, joten olen tähän mennessä käyttänyt reissulenkkareita töissäkin, sillä oon jalkeilla koko päivän ja reissulenkkareilla on hyvä kävellä. Tässä eräänä päivänä kuitenkin totesin, että ei ole kiva pitää töissä samoja haisevia kenkiä, joita on käyttänyt lenkillä ja reissuilla. Menin nettiin ja selasin kivoja kävelykenkiä. Löysin aivan täydelliset New Balancet, mutta hinta oli halvimmillaan Suomesta tilattuna suolaiset 104 euroa. Kävin kuitenkin huvikseni vielä Intersportissa pyörimässä, ja tadaa, löysin sieltä saman mallin kengät, mutta eri värisinä. Ja ainiin, hintaan 59.90! Päätin, että voin kyllä joustaa värissä, jos saan melkein yhtä kauniit kengät 40 euroa halvemmalla. Jotain kehitystä on siis tapahtunut, sillä normaalisti en ehkä olisi tinkinyt väristä.

Toinen isompi ostos on ollut puhelin. Mulla on ollut melkein kolme vuotta iPhone 4s, joka on viimeiset puoli vuotta yrittänyt viestiä mulle, että sen olisi kenties jo aika saada korvaaja. Mulla on siis ensi viikolla synttärit, joten iskä oli ihana ja maksoi ikääntymiseni kunniaksi suurimman osan kännykästä, jolloin mulle itselleni jäi maksettavaksi noin 150 euroa. Tietysti iPhonet ovat tuoneet mukanaan sellaisen lieveilmiön kuin puhelinkuoret, joita tilasin kahdet (yhteishinta oli jossain viiden euron paikkeilla), mutta sen lisäksi että ne ovat söpöt, niiden avulla puhelin pysyy paremmin kädessä. Nyt haasteena onkin vain tyytyä näihin kaksiin kuoriin: neloseen mulla on nimittäin varmaan kolmetkymmenet kuoret, joilla en kohta tee enää mitään. Niitä on siis tullut osteltua melko ahkerasti tässä kolmen vuoden aikana, mutta oikeasti käytän ehkä kolmia kuoria. Jos jollakulla on syystä tai toisesta tarvetta iPhone 4/4s:n kuorille, niin lahjoitan ne mielelläni pois!

Ja siinäpä ne lipsahdukset taitavatkin pähkinänkuoressa olla! Tosin kännykkää en missään nimessä voi kyllä kutsua turhaksi ostokseksi.

Mitään muuta merkittävää ei kai sitten olekaan tapahtunut. Vielä on kuitenkin kehitettävää. Oon nyt ottanut asiakseni päästä eroon turhasta roinasta, ja viime viikolla poikakaverin saatiin viimein jotain aikaiseksi asian suhteen. Siivottiin koko vaatekaappi, josta lähti säkkikaupalla tavaraa roskiin. En nyt ihan KonMari-ihmiseksi ole ryhtynyt, vaikka olenkin kovasti harkinnut kirjan lukemista. Jos jotain havaintoja haluatte kuulla, niin (luonnollisestikin), mitä kauempana (netti)kaupoista pysyy, niin sitä vähemmän tekee mieli ostaa. Ehkä juuri sen vuoksi alkuvuosi olikin mulle helpompi. Nyt kun olen liki joka päivä ihanassa kaupassa töissä isossa ostoskeskuksessa, kuulen ja näen mainoksia joka puolella, Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi taas aika keskittyä enemmän säästämiseen tuhlailun sijaan.