Oct 30, 2019Found in

2 MONTHS DOWN


Viimein olen saanut kaikki vanhat luonnokset postattua, joten nyt voin hyvillä mielin kirjoitella teille minun Amerikan-seikkailuista. Hain siis helmikuussa Michiganista harjoittelupaikkaa ja huhtikuun lopussa sain tietää saaneeni sen. Sen jälkeen alkoi armoton suunnitteluprosessi, joka sisälsi muun muassa viisumin hankkimisen, kämpän etsimisen sekä muut tarpeelliset matkasuunnittelut ja -stressaamiset.

Lopulta mie sitten lähdin tänne pallon toiselle puolelle elokuun 21. päivä. Lensin koko matkan Icelandairilla, ainoa pysähdys oli Reykjavikissa. Matka meni tosi kivuttomasti ja saavuin Portlandin lentokentälle Oregoniin, jossa Marriah, Anni ja Marriah'n sisko Teresa olivat minua vastassa. Vietin siis ekat kolme viikkoa reissustani Marriah'n luona Vancouverissa, Washingtonin osavaltiossa.

Lento Michiganiin ei sitten ollutkaan ihan niin helppo juttu ja matkalla oli paljon mutkia, mutta lopulta perjantaina 13.9. (jep) pääsin viimein tänne minun uuteen kotiini, jossa oon nyt viettänyt vähän reilun kuukauden. Viisi kuukautta on vielä jäljellä, mutta nyt jo olen huomannut, että aika menee aivan käsittämättömän nopeasti. Vähän jo hirvittää!

Halusin kirjoittaa tämmöisen pienen briiffauksen, jotta olette vähän kartalla, että missä nyt mennään. Minun tarkoitus oli alun perin kirjoitella aikajärjestyksessä reissun kulusta, mutta nyt jotenkin tuntuu, että on ehkä kivempi kirjoittaa ajankohtaisista asioista silloin kun ne tapahtuu ja välillä sitten kirjoittaa reissun alkupään seikkailuista. Mutta joka tapauksessa, pysykää kuulolla!

I have now finally posted all of my drafts and I'm happy to announce that I'll start writing about my adventures in America. If you don't know what I'm talking about, I applied for an internship in Michigan in February and in April I got to know that the position was mine. After that I systematically stressed out about things all the time. There was a lot to do before I came here; I had to apply for a visa, find a place to live in and plan a lot in general.

I finally left Finland on August 21st. I flew all the way with Icelandair, the only stop was in Reykjavik. Everything went smoothly, and as I landed in Portland, Oregon, my beloved Moomin sisters Marriah and Anni, and Marriah's sister Teresa were there to pick me up. I spent the first three weeks of my trip in Vancouver, Washington, at Marriah's place.

My journey to Michigan was, unfortunately, not that effortless as there were many setbacks, but I finally made my way here on Friday the 13th (yep) of September. I have now been here for a bit over a month, and there's five months left. I already feel like time just flies by, it kind of scares me!

I wanted to write this brief post to let you know what's going on and what's gonna happen next. My plan was to start writing about my trip in chronological order but now I've started to think that I might want to post things in a more random order, so that I can write about current things as they happen. But anyway, stay tuned!

PS.  https://www.juttar.com !!
I finally bought a domain, so now you can find my blog by typing this to your browser!

Oct 29, 2019Found in

MY FAVORITE MOVIES SET IN AMERICA 3/3


New Jerseyn osavaltioon sijoittuva Garden State kertoo Andrew Lagermanista, joka matkustaa takaisin kotiosavaltioonsa osallistuakseen äitinsä hautajaisiin. Kotiinpaluu ahdistaa Andrew'ta, sillä hänellä on huono suhde isänsä kanssa, ja isä oikeastaan syyttää häntä äidin kuolemasta. Matkallaan hän tapaa vanhoja kavereitaan ja tutustuu patologiseen valehtelijaan, Samiin, jonka kanssa hänelle syntyy vähintäänkin mielenkiintoinen suhde. Ennen kaikkea Andrew tutustuu itseensä uudelleen ja opettelee elämään elämäänsä omana itsenään. Myös tämän elokuvan soundtrack on täyttä timanttia. Viime vuonna kävin katsomassa Imogen Heapia Savoy-teatterissa ja hän kertoi, että Garden State oli tavallaan Frou Frou -yhtyeen ponnahduslauta, sillä kiitos kyseisen elokuvan ja Zach Braffin, heidän levynsä menestyi todella hyvin.

Garden State takes place in the state of New Jersey. It is a story about Andrew Lagerman, a struggling actor who returns to his home state to attend his mother's funeral. Going home is making Andrew anxious, since he has a bad relationship with his dad, who actually blames him of his mother's death. On his journey he meets some of his old friends and also builds an interesting relationship with a pathological liar, Sam. Most of all, Andrew learns to know himself again. This is also one of the movies with a magnificent soundtrack. I went to see Imogen Heap's gig last December and she told that Zach Braff and Garden State were the stepping stone for Frou Frou and their album, which eventually became really popular.


What's Eating Gilbert Grape, eli suomalaisittain vain Gilbert Grape, on elokuva, jonka nimikkosankari elää elämäänsä iowalaisessa pikkukaupunki Endorassa. Gilbert työskentelee ruokakaupassa ja vapaa-aikansa hän kuluttaa lähestulkoon kokonaan rikkinäisestä perheestään huolehtimiseen. Gilbertin pikkuveli, kehitysvammainen Arnie, aiheuttaa erityisen paljon päänvaivaa tempauksillaan. Gilbertin ainoa pako arjesta vaikuttaa olevan eräs naapurinrouva, jota hän käy kyntämässä silloin tällöin. Lopulta Gilbert tutustuu kaupungissa vierailevaan tyttöön, Beckyyn, joka tavallaan saa Gilbertin tulemaan ulos kuorestaan. Tämä elokuva on kyllä kaunis monella tapaa ja on edelleen suuri vääryys, että DiCaprio ei Oscariaan tästä elokuvasta. No, onneksi hän pokkasi sen vähän myöhemmin.

What's Eating Gilbert Grape is a story that takes place in the small town of Endora, Iowa. The main protagonist, Gilbert Grape, works in a grocery shop and his spare time consists pretty much of taking care of his broken family. Gilbert's disabled brother Arnie causes some tricky situations, which doesn't make Gilbert's life any easier. For Gilbert the only way to escape reality seems to be this married lady, who he boinks every now and then. Finally Gilbert meets a girl who is visiting Endora, and the she kind of gets him to come out of his shell. This movie is very beautiful in so many ways, and I am still bitter that Leo didn't get his Oscar for this one. Well, luckily he scored it a bit later.


American Beauty on heittämällä yksi parhaista näkemistäni elokuvista. Lester Burnham vihaa elämäänsä ja työtänsä. Hänen vaimonsa Carolyn on nalkuttava ämmä ja hänen tyttärensä Jane ei ole juurikaan kiinnostunut rakentamaan minkäänlaista suhdetta luuseri-isäänsä. Lesterin tavattua tyttärensä kauniin ystävän, Angelan, hän päättää ottaa uuden kurssin elämässään ja alkaa treenata, jotta pääsisi Angelan suosioon. Samalla Carolyn ja Jane käyvät läpi omia henkilökohtaisia kriisejään. Kaikki edellä mainittu on kuitenkin vain pintaraapaisu. American Beauty on yksi minun lempielokuvista ikinä, se on aivan älyttömän hauska ja surullinen samaan aikaan. Jälleen kerran pakko mainita, että soundtrack on ihana. Thomas Newman on kyllä yksi minun lempisäveltäjistäni. American Beauty sijoittuu Chicagon lähiöön, Illinoisin osavaltioon.

American Beauty is definitely one of my favorite movies ever. Lester Burnham hates his life and his job. His wife Carolyn is a nagging cow and his daughter Jane doesn't seem to have any interest in building a relationship with her loser dad. After meeting Jane's beautiful friend Angela, Lester decides to get in shape to get in Angela's favor. At the same time Carolyn and Jane are going through their own personal crises. Everything mentioned above is still very superficial, this movie has so many layers that it is difficult to put to words. It is so sad and so funny at the same time. Once again I must mention, that the soundtrack is perfect. Thomas Newman is one of my favorite composers ever. American Beauty takes place in the suburbs of Chicago, Illinois.


No nyt! Se Fargo. Minnesotaan sijoittuva elokuva kertoo velkaantuneen autokauppiaan, Jerry Lundergaardin, epätoivoisesta yrityksestä lavastaa vaimonsa kidnappaus ja lypsää anopiltaan rahat, jotta vaimo saadaan takaisin. Jerry palkkaa kaksi erikoista miestä hoitamaan homman, mutta kaikki menee todella perusteellisesti päin honkia. Kaksikko tappaa poliisin ja silminnäkijät ja saa kannoilleen viimeisillään raskaana olevan poliisipäällikkö Marge Gundersonin. Fargo on minun mielestä aivan uniikki elokuva, siinä on aivan kaikki kohdallaan. Elokuvan hahmot ovat todella onnistuneita ja persoonallisia. Yksi minun lempijutuistani tässä elokuvassa on hahmojen aksentti. Heidän puhetyylinsä on niin letkeä ja hauska, että esimerkiksi murhista puhuttaessa tuntuu, kuin hahmot puhuisivat jostain arkipäiväisestä, lähes hauskasta asiasta. Jos siis mietit, kannattaako Fargo katsoa, niin vastauskseni on ohhh yahhh, you betcha.

Finally! Fargo. The movie takes place in Minnesota where an indebted car seller, Jerry Lundergaard, resorts to desperate measures to get out of a tricky situation. He hires two odd men to kidnap his wife, so that he could ask for ransom from his filthy rich father-in-law and share the money with the kidnappers and himself. The plan becomes a thorough disaster, as the kidnappers kill a cop and the eyewitnesses who they run into while on their mission, and so a heavily pregnant police chief Marge Gunderson starts tracking them down. Fargo is a unique movie and to me it has everything in place. The characters are all amazing and very original. One of my favorite things in this movie is the accent the characters have. Their way of speaking sounds so laid-back and funny. When they speak of the murders for example, it sounds like they're speaking of something conventional, nothing out of the ordinary. So if you're pondering if you should watch this movie, my answer is ohhh yahhh, you betcha!


Yksi lensi yli käenpesän on se elokuva, jonka kaikki yläasteen ja lukion opettajat haluavat näyttää oppilailleen (been there, se näytettiin meille niin monesti eri opettajien toimesta, että jossain vaiheessa aina kun opettaja sanoi haluavansa näyttää meille elokuvan, kuiskattiin kaverin kanssa toisillimme "Yksi lensi yli käenspesän", ja sehän se aina oli). Ei sinänsä mikään ihme, sillä tämä elokuva on kultainen klassikko, jonka soisi jokaisen katsovan. Minä olin itse aika nuori kun näin tämän ekan kerran, mutta se teki minuun suuren vaikutuksen jo silloin. Elokuvan päähenkilö Randle McMurphy on rötöstelijä, joka tuodaan mielisairaalaan tutkimuksiin. Siellä ollessaan hän tutustuu erikoisiin persooniin, joiden kanssa hän pistää hommat ranttaliksi ja mielisairaalaan uuden järjestyksen. Tilanne eskaloituu siihen, että McMurphy tovereineen pakenee sairaalasta ja joutuu kunnon liriin. Jack Nicholson on yksi minun lempinäyttelijöistä ja on kyllä ehdottomasti parhaimmillaan tässä elokuvassa. Elokuva sijoittuu Oregonin osavaltioon ja se on myös kuvattu siellä.

One Flew Over the Cuckoo's Nest is a movie that every high school teacher wants to show to their students (been there, it was shown to us so many times by different teachers that at some point whenever a teacher said we're gonna watch a movie, me and my friend would whisper "One Flew Over the Cuckoo's Nest" to each other, and we were never wrong). On the other hand it's no wonder, since it is one of those golden classics that everyone should watch. I myself was quite young when I saw it for the first time, but it had a great impact on me back then already. The main character of the movie, Randle McMurphy, is brought to a mental institution to be examined. He makes friends with some peculiar gentlemen, and they decide to give the hospital a new course. The situation gets out of hand, which leads to McMurphy and his friends fleeing the hospital. That of course makes the situation even worse, and McMurphy is truly screwed. Jack Nicholson has always been one of my favorite actors and in this movie he is at his best. The movie takes place in the state of Oregon and was also filmed there.

Elokuvan nimeä klikkaamalla pääset katsomaan niiden trailerit!

Click the title of the movie to see the trailer!

gifs x

Oct 16, 2019Found in

AMSTERDAM PT. 3

Meidän viimeinen kokonainen päivä Amsterdamissa sujui lähinnä shoppaillen ja kaupunkia ihastellen. Aleksi tuli jälleen Rotterdamista viettämään aikaa meidän kanssa ennen kuin suunnattiin takaisin Suomeen. Käytiin syömässä pallovohveleita ja nautittiin keväisestä kaupungista.

On our last day in Amsterdam we mostly went shopping and just admired the city. Aleksi came back from Rotterdam to spend time with us before we headed back to Finland. We went to eat one last poffertjes and just enjoyed the early Spring in the city.

Bongattiin myös yksi rakennus, joka ei ollut ruskea tiilitalo. Se sitten poikkesikin aivan täysin kaikista muista näkemistämme rakennuksista.

We also spotted one building that was not a brown brick house. Apparently they wanted to make something that would completely differ from the city's architecture.


Varattiin meidän Hollannin-matka erittäin viime tipassa, joten muutama must-juttu jäi sen vuoksi näkemättä. Yritin esimeriksi varata meille kierroksen Anne Frankin taloon, mutta se oli aivan toivotonta ja todellakin jäi vain yritykseksi. Jonotin ensin sivustolle melkein tunnin ja kun viimein pääsin varaussivustolle huomasin, että seuraavat vapaat ajat olivat kolmen kuukauden päässä. Näihin suosituimpiin nähtävyyksiin kannattaa siis mitä ilmeisimmin varata liput hyvissä ajoin. Käveltiin kuitenkin Anne Frankin talon ohi, ja kuten kuvista saattaa huomata, jonoa oli.

We booked our trip to The Netherlands very last minute, so there were some things we didn't get to see this time around. For example, I tried to book us a tour in the Anne Frank House, but it was a hopeless try: I first waited for an hour before I was even directed to the booking site and then noticed that the next available tour dates were three months away from the time we would be there. If you are going to visit Amsterdam, you want to make sure to you book your tickets to tourist attractions early enough. We ended up taking a walk past the house, and as you can see from the pictures, the line was long.


Ulkomailla ollessani tykkään käydä katselemassa linnoja ja palatseja. Alankomaissakin on edelleen monarkia, joten tokihan halusin käydä katsastamassa kuninkaallisen palatsin. Varsinainen kuninkaallinen palatsi sijaitsee Haagissa, mutta koska tällä kertaa ei ehditty sinne, kelpasi Amsterdaminkin palatsi vallan hyvin. Olin vaan tosi yllättynyt, että se oli tavallaan keskellä kaikkea! Mutta ilmeisesti se ei ole juurikaan kuninkaallisten käytössä.

When I travel abroad, I like to go see castles and palaces. As The Netherlands is a monarchy, I absolutely wanted to see the royal palace in Amsterdam. I think that the essential palace they mostly use is in The Hague, but we didn't manage to go there this time. The palace in Amsterdam was really cool, but I was a bit surprised that it kind of stood in the middle of everything in the city center. Although if I understood correctly, the royals don't really use it that much.



Loppukevennyksenä vielä mie kuikuilemassa Airbnb-kämpän vessan peilistä. Minusta oli niin hulvatonta kun sanotaan, että hollantilaiset ovat maailman pisintä kansaa, ja sitten kun meen sinne niin peilitkin on asennettu niin korkealle, ettei tämmönen pätkä yletä katsomaan itseään niistä. Viereisessä kuvassa Aleksi mietteliäänä meidän vimppana iltana Amsterdamissa. Täytyy vielä mainita, että tykkäsin Amsterdamista tosi paljon ja se on ehkä minun lempikaupunki Euroopassa!

And finally there's me trying to see myself in the bathroom mirror in our Airbnb flat. They say that the Dutch people are the tallest in the world, and I truly got to experience that. Even the mirror was hung up so high that I could barely see myself. In the other picture Aleksi is clearly immersed in his own thoughts. It was our last night in Amsterdam, and I have to say I had a really good time. By far Amsterdam is probably my favorite city in Europe!

Oct 12, 2019Found in

AMSTERDAM PT. 2

Sunnuntaina mie ja Riina tavattiin minun hollantilainen kirjekaveri Melanie. Minua jännitti Melanien tapaaminen tosi paljon, mutta Melanie oli tosi rauhallinen ja ystävällinen, joten hänen kanssaan oli helppo olla. Melanie ehdotti, että mennään joko valokuvamuseo Foamiin tai kasvitieteelliseen puutarhaan, ja koska Riina on ihan hullu plant lady ja myös Melanie pitää kasveista, niin päätettiin mennä kasvitieteelliseen.

On Sunday me and Riina met my Dutch pen pal Melanie. I was so nervous to meet her, but she was very calm and kind, so it was very easy to be around her. She suggested that we could go to the Foam museum or the Hortus Botanicus, and that's where we ended up going since Riina is a crazy plant lady and Melanie likes plants as well.

Tässä minä ja Melanie poseeraamassa erittäin tyypillisessä Amsterdam-maisemassa.

Me and Melanie posing in a very typical Amsterdam setting.

Kun päästiin kasvitieteelliseen puutarhaan, bongattiin siellä tämä suloinen kissa. Se kuljeskeli ihan vapaasti ympäri puutarhaa. Joissain puutarhan huoneissa oli niin kostea ilma, että minun kameran linssi oli koko ajan ihan huurussa, joten siksi joissakin kuvissa on tuommoinen "luonnollinen" blur-efekti.

Once we got to Hortus Botanicus, we saw this super cute cat. It just wandered around the garden freely. In some of the rooms the air was so moist, that my camera's lens got very steamy, hence the "natural" blur effect in some pictures.

Yhdessä huoneessa uiskenteli pieni kilpikonna!

In one of the rooms we saw this tiny turtle swimming around!

Nyt seuraa paljastus: pelkään perhosia (ja erityisesti koiperhosia) aivan naurettavan paljon. En tykkää siitä, kun ne tulee päälle, enkä varsinkaan tykkää karvaisista perhosista. Minulla tullee välittömästi aivan kylmät väreet, kun edes ajattelen perhosia ja sitä kun ne kesäisin räpyttelee vaan suoraan päin naamaa yhtään varomatta. Voitte vain kuvitella, kuinka jäässä olin, kun Melanie kysyi, että mennäänkö sitten perhoshuoneeseen. Ajattelin, että no en halua olla tylsä mammari ja ilonpilaaja, siispä me suunnattiin perhoshuoneeseen. Huone oli arvatenkin täynnä perhosia. Hengittelin rauhassa, ja kaikki tuntui menevän hyvin – kunnes...

Now you'll learn something new about me: I'm scared of butterflies (and especially moths). Like so much that it isn't even funny or cute. I don't like how they just fly towards you and I especially don't like the hairy ones. Even thinking about butterflies gives me goosebumps. You can only imagine how terrified I was, when Melanie asked if I want to go to the butterfly room with her. I didn't want to be a coward or a party pooper, so we headed to the butterfly room. The room was, obviously, full of butterflies. Everything was fine, I was breathing calmly and trying to take it easy – unti...

Nähtiin nämä. Osviittaa perhosten koosta antaa nuo puolikkaat banaanit, joita ne tuossa mutustelevat. Mietin, että jos nuo tuosta lähtee lentoon, niin sitten on kyllä piru irti. Onnekseni ne pysyivät paikoillaan, mutta kun lopulta lähdettiin perhoshuoneesta niin huomasin, että noita samanlaisia perhosia oli varmaan kymmenen kappaletta vaanimassa minua siinä sisäänkäynnin yläpuolella. Huhhhh.

We saw these. You can kind of understand how big those were, when you compare them to the size of those split bananas they were eating. I was thinking to myself that if those monsters will get on their wings, hell will be loose. Luckily for me they stayed still, but when we finally stepped out of the room I noticed that there were like ten more of those butterflies right above the entrance. Ughhh.

Yhdessä huoneista oli lajitelmia kasveja, joita käytetään erilaisten ruokien valmistukseen. Minusta oli hauskaa, että jokaisen kasvin kohdalla oli kyltti esimerkkinä siitä, missä ruoassa kyseistä kasvia käytetään. Tässä alemmassa kuvassa on mansikka, jota käytetään siis muun muassa Ben & Jerry's -jäätelöissä.

In one of the rooms we saw an assortment of different types of plants that are used for making many kinds of foods. I thought that it was smart that each plant had a sign in the pot showing where that specific plant is being used. In the picture above you can see strawberry, which is used to make Ben & Jerry's ice cream.

Istuttiin vielä vähän aikaa kasvitieteellisen puutarhan pihassa ennen kuin lähdettiin syömään ja saattamaan Melanie takaisin junalle. Siinä pihalla istuskellessamme nähtiin, että kasvitieteellisestä lensi välillä undulaatteja viereiseen puistoon ja lopulta ne palasivat takaisin kotiinsa.

Mulla oli tosi kiva päivä Melanien ja Riinan kanssa, harmittaa kovasti, että ei keretty viettää enemmän aikaa yhdessä. Ensi kerralla sitten. ♡

We spent a little moment sitting outside Horcus Botanicus before we had dinner and walked Melanie back to the train. As we sat there, we saw some budgies flying from Hortus Botanicus to the park next to it, and then they even returned back to their home eventually!

I had such a lovely day with Melanie and Riina and I feel sad that we couldn't spend more time together. Maybe next time. ♡

Oct 9, 2019Found in

AMSTERDAM PT. 1

Saavuttiin Amsterdamiin vietettyämme ensin kolme päivää Rotterdamissa ja yhden päivän Bruggessa. Aleksi tuli "saattamaan" meidät, eli vietti lauantai-illan meidän kanssa Amsterdamissa turisteillen ennen kuin palasi takaisin Rotterdamiin. Amsterdam oli lähestulkoon kaikkea sitä, mitä sen olin odottanutkin olevan; kanaaleja, ruskeita tiilitaloja, pyöriä ja paljon ihmisiä. Vitsailtiinkin, että Amsterdamissa asuvan on varmaan helppo yrittää selittää kaupunkia tuntemattomalle, missä asuu: "No se on se ruskea tiilitalo siinä kanaalin varrella." Heh heh.

We arrived in Amsterdam after spending three days in Rotterdam and one day in Bruges. Aleksi came to "escort" us to Amsterdam, so he spent Saturday evening with us just doing touristy stuff before going back to Rotterdam. Amsterdam was pretty much just as I thought it would be; canals, brown brick houses, bikes and a lot of people. We thought it was really funny to think how people who live in Amsterdam would describe their house to someone who doesn't know the city: "Well, it's that brown brick house by the canal." Ha ha.

Käytiin syömässä kivassa meksikolaisessa ravintolassa, Taqueriassa. Paikassa oli tosi söpö sisustus ja ruoka oli maittavaa. Suosittelen! Ruokailun jälkeen käveleskeltiin ympäri kaupunkia ihmettelemässä. Minulla on tosi huono, tai suorastaan surkea, suuntavaisto, mikä teki Amsterdamissa liikkumisen ja itse kaupungin hahmottamisen tosi hankalaksi mulle. Kuten jo aiemmin mainitsin, kaikki talot näyttivät suhteellisen samalta ja olivat kanaalin varrella, joten mitään hyviä muistisääntöjä tai maamerkkejä oli vaikea keksiä.

We had dinner in this nice Mexican restaurant called Taqueria. The place was cute and the food was tasty, I strongly recommend them! After dinner we just walked around the city aimlessly. My navigation skills are nonexistent, which made it very hard for me to understand the city. Like I mentioned before, all the houses looked pretty much the same and stood by the canal, so it was really hard to come up with any mnemonics or landmarks that would help me understand where I am.


Meidän Aribnb oli vähän matkan päässä ydinkeskustasta Joordanin kaupunginosassa, joka oli heti huomattavasti rauhallisempaa aluetta, vaikka matkaa keskustaan oli vain reilu pari kilometriä.

Our Airbnb was a little walk away from the city center in a district called Joordan. Even though it was only a couple kilometers away from the city, it was a lot calmer area.


Ekana päivänä siis pitkälti vaan käveltiin ympäri keskustaa ja tutustuttiin Amsterdamin meininkiin. Keskusta-alue oli arvatenkin täynnä seksikauppoja, coffee shopeja, turisteja ja krääsäkauppoja. Itse tykästyin Amsterdamiin heti, mutta harmitti kovasti huomata, miten muut turistit roskasivat kaupunkia ja käyttäytyivät todella välinpitämättömästi.

The first day really just flew by, we mainly just kept walking around and tried to get ourselves into the Amsterdam vibe. The city center area was, presumably, full of sex shops, coffee shops, tourists and stores. I liked Amsterdam immediately, but was very sad to see how many tourists did not respect the city at all and were just throwing trash around.

Illalla käytiin vielä kävelemässä punaisten lyhtyjen alueella. Punaisten lyhtyjen alueella kuvaaminen on ehdottomasti kielletty, ja oon kuullut tarinoita siitä, miten turistien puhelimia ja kameroita on heitetty kanaaliin, kun he ovat kuvanneet ilotalojen työntekijöitä. Otin kuitenkin riskin ja varovasti nappasin sillalla seisoessani tämän kuvan (toki pidin huolen, ettei kenenkään kasvoja pysty tunnistamaan kuvasta).

Illan aikana kaupunkiin iski kunnon kaatosade, joten lähdettiin heti sen hellitettyä takaisin kämpällemme lepäilemään.

In the evening we took a walk in the red-light district. Photographing in the red-light district is strictly forbidden, and I've heard many stories about tourists phones and cameras getting thrown into the canal when they've tried to take pictures of the brothels and their workers. I took a risk and carefully took this one picture as I stood on the bridge (and of course made sure that no faces can be recognised).

Suddenly it started pouring really hard, and as soon as it calmed, we walked back to our Airbnb.

Oct 7, 2019Found in

MY FAVORITE MOVIES SET IN AMERICA 2/3



High school -elokuvien moderni klassikko, Mean Girls, sijoittuu Illinoisin osavaltioon, Evanstonin kaupunkiin. Koko ikänsä kotikoulua käynyt Cady Heron aloittaa high schoolin uudessa kotikaupungissaan ja pääsee tutustumaan koulunsa pohjasakkaan sekä aristokraatteihin. Mean Girls on humoristisen raadollinen kuvaus siitä, mitä high school -elämä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Tina Feyn käsikirjoittama elokuva on varsin nokkela ja onnistuu viihdyttämään vielä sadannellakin katselukerralla. Voi vain toivoa, että amerikkalaisten lukiolaisten elämä ei todellisuudessa ole aivan noin julmaa luokkataistelua!

The modern classic of high school movies, Mean Girls, takes place in Evanston, Illinois. Cady Heron has been homeschooled for her whole life, but finally goes to high school with her peers. In high school Cady quickly learns hierarchy of the place. Mean Girls is a humorously vicious portrayal of what high school can be at its best and worst. The movie was written by Tina Fey and it still amuses me after seeing it a hundred times. I can only hope that the life of American high schoolers is not that cruel in reality!



Vaihdetaan vapaalle, Ferris kehottaa elokuvan suomennos, ja niinhän Ferris tekeekin. Kouluun kyllästynyt Ferris haluaa ottaa omaa lomaa ja päättää tekeytyä sairaaksi skipatakseen koulupäivän. Kotona lekottelemisen sijaan hän hauskuttelee kaupungilla tyttöystävänsä ja parhaan kaverinsa kanssa. Ferrisin sisko tympääntyy siihen, että Ferris pääsee aina kuin koira veräjästä, eikä myöskään koulun rehtorilta jää Ferrisin kikkailut huomaamatta. Lopulta Ferrisin vapaapäivästä muodostuukin kilpajuoksu kotiin, jotta sisko, rehtori ja vanhemmat eivät ehdi sinne ennen häntä. Matthew Broderick on aivan loistava Ferris. Elokuvassa näkyy myös upeaa Chicagon kaupunkia.

Did you ever get a strong urge to just skip a day in high school? Well, so did Ferris. Ferris is not the most diligent student and wants to take a day off, so he pretends to be sick and his parents let him stay home for the day. Instead of staying home, Ferris decides to have a good time in town with his girlfriend and best friend. Ferris' sister is very tired of Ferris getting away with his mischiefs, and so is the school dean. In the end, Ferris' day off becomes a race of who gets home first - him, his sister, his parents or the dean. Matthew Broderick is a phenomenal Ferris, and the movie takes the viewer on a tour in Chicago.



Kuvitteelliseen Ebbingin kaupunkiin, Missouriin, sijoittuva Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on tarina Mildredistä, joka vaatii raivokkaasti oikeutta murhatulle tyttärelleen. Kun kaupungin poliisivoimat eivät näytä edes yrittävän ratkaista tyttären murhaa, Mildred tympääntyy ja vuokraa kolme valtavaa mainostaulua, joissa patistaa poliiseja selvittämään tyttärensä murhan. Lopulta hän ottaa ohjat ja oikeudet omiin käsiinsä. Elokuvan synkästä alkuasetelmasta huolimatta se on humoristinen sekä täynnä loistavia näyttelijöitä. Sen lisäksi Ebbing näyttää sympaattiselta, pieneltä amerikkalaiselta kaupungilta. Käytiin äidin kanssa katsomassa tämä leffa elokuvateatterissa, vaikka äiti aluksi vähän vastusteli. Lopulta hänkin tykkäsi siitä aivan hirveästi ja se on aika paljon sanottu meidän äidiltä! Suosittelen siis, jos et ole tätä vielä katsonut.

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri takes places (as the title reveals) in the imaginary town of Ebbing. It tells the story of Mildred, who furiously demands justice for her murdered daughter. As the police force doesn't seem to be bothered, Mildred rents three billboards in which she asks the police why they are not doing anything to improve the case. Finally she gets truly fed up and takes the law into her own hands. Despite the dark theme of the movie, it is actually quite funny and humorous and filled with my favorite actors. Also Ebbing seems like a very sweet American town. I went to see this movie in the cinema with my mom, even though she seemed a bit reluctant to go at first. Turns out the she liked the movie a lot too, and that's not something my mom says about every movie! I strongly recommend this one, if you haven't seen it yet.



Minnesotaan sijoittuva Juno kertoo epätavallisen tarinan teiniraskaudesta. High schoolia käyvä Juno tulee vahingossa raskaaksi ja alkaa etsiä syntymättömälle lapselleen adoptiovanhempia, mutta yrittää myös samalla elää normaalia teinielämää. Asiat kuitenkin muuttuvat mutkikkaaksi, kun Junon lapsen tuleva adoptioisä alkaa epäröidä. Myös Junon oma elämä on solmussa, eikä asiaa helpota aina vaan kasvava vauvamaha. Kun näin Junon ensimmäisen kerran joskus teininä, tykästyin siihen heti. Miljöö, hahmot, soundtrack, kaikki se omintakeisuus vaan natsaa. Myös Junon erikoinen minnesotalainen perhe on aivan vallan hurmaava kaikessa omituisuudessaan. Tietyllä tavalla elokuvan hahmoista tulee mieleen Coenin veljesten Fargon (joka myöskin sijoittuu Minnesotaan ja josta lisää seuraavassa leffapostauksessa) erikoiset persoonat.

Juno takes place in Minnesota and tells the story of an unusual teenage pregnancy. Juno, a high school girl, accidentally gets pregnant and begins to look for adoptive parents for her unborn child, while trying to live a normal teenage life. Things become complicated, when Juno's child's future adoptive father starts to have second thoughts about the whole process. Juno's own life is a mess too, and the ever growing baby bump is not making things any easier. When I saw Juno for the first time as a teenager, I liked it immediately. The milieu, characters, soundtrack, the quirkiness, everything is on point. Also Juno's peculiar Minnesotan family is just adorable. In a certain way, the characters of the movie remind me of the characters of Fargo (which also takes place in Minnesota, you'll hear more about that in the next movie post).



Nebraska on aivan loistava elokuva. Se kertoo Woody Grantissa, joka saa huijauskirjeen, jossa väitetään hänen voittaneen miljoona dollaria. Ainoa ehto palkinnon saamiseksi on, että se pitää itse noutaa Nebraskasta. Woodyn poika, David, yrittää selittää isälleen, että kyse on huijauksesta, mutta Woody ei usko ja yrittää sinnikkäästi lähteä kävelemään kohti Nebraskaa. Lopulta David antaa periksi ja suostuu viemään isänsä sinne itse. Matkalla selvitetään muutama perheriita sekä löysäillään perheen välillä olevaa kitkaa. Bruce Dern ja June Squibb ovat aivan ilmiömäinen aviopari tässä elokuvassa. Woodyn matka Nebraskaa kohti käy elokuvassa ainakin Montanan ja Etelä-Dakotan kautta.

Nebraska is a brilliant movie. It is a story about Woody Grant, who gets a (scam) letter saying that he has won a million dollars. The only condition for getting the prize is that the winner has to go pick it up from Nebraska. Woody's son, David, tries to explain his dad that it's a fraud, but Woody does not believe him and relentlessly tries to go and walk all the way to Nebraska. Eventually David gives up and promises to drive his dad there. On the way they face a few family feuds and try to fix the inner chemistry of the family. Bruce Dern's and June Squibb's portrayl of an old married couple is unparalleled. On his way to Nebraska, Woody passes through the states of Montana and South Dakota (at least). 

gifs x

Oct 3, 2019Found in

BRUGES PT. 3

Bruggessa ollessamme haluttiin tietenkin maistella myös paljon belgialaisia herkkuja. Ollaan Lauran kanssa kirjoiteltu jo monta vuotta ja puhuttu kotimaidemme suosikkiherkuista. Siispä olin myös vuosia odottanut, että pääsisin maistamaan tiettyjä juttuja. Listan kärjessä olivat ehdottomasti belgialaiset vohvelit ja ranskalaiset. Kuulostan tosi geneeriseltä kun sanon tämän, mutta mie r a k a s t a n ranskalaisia. Voisin syödä niitä vaikka joka päivä jokaisella aterialla, joten olin erityisen innoissani kun pääsin viimein maistamaan niitä kuuluisia belgialaisia ranskiksia. Taisin nauttia niiden syömisestä niin paljon, että unohdin kokonaan ottaa kuvia niistä. Ne tarjoiltiin aivan valtavassa tötterössä, ja jopa ruokapaikan kokki kysyi, että montako syöjää teitä on, että varmasti jaksatte kaikki. Ajattelin aluksi, että se kuvittelee minun olevan joku amatööri, mutta niinhän siinä sitten lopulta kävi, että ei me neljästään saatu alas kahta tötteröä. Mutta oli ne vaan niin hyviä ja odottamisen arvoisia. Vohvelin syömisestä sen sijaan on myös kuvatodisteita.

While in Bruges, we obviously wanted to try out a lot of Belgian delicacies. Me and Laura have been corresponding for many, many years already and we have talked a lot about the favorite foods of our countries. Hence I had been waiting a long time to try out certain Belgian things. On the top of the list were definitely Belgian waffles and fries. I sound very generic when I say this, but I love fries. I could eat them on every single meal, so I was particularly excited when I finally got to try out the famous Belgian ones. I think I enjoyed them so much, that I completely forgot to take pictures of them. Anyway, they were served in this huge cone, and even the chef asked if there were enough of us to eat all of them. I thought that it was a ridiculous question, but turns out that we actually did not eat all of them because the portions were massive! Yet they were very tasty and worth waiting. Instead, there is photo proof of me eating the waffle!


Ja hyvää oli myös vohveli. Omassani oli suolaista karamellikastiketta, mansikoita ja kermavaahtoa. Nam!

Speaking of tasty, that is what this waffle was. Mine had salty caramel sauce, strawberries and whipped cream on it. Yum!

Myöhemmin illalla alkoi sataa, mutta synkkänä ja koleanakin Brugge näytti aivan mielettömän kauniilta. Ehkä oonkin joskus maininnut tästä, mutta haluan ehdottomasti joskus mennä takaisin joulun aikaan. Voin vaan kuvitella, miten hienolta kaupunki näyttää jouluvalojen tuikkeessa.

Later that night it started raining but even when it was cold and gloomy, Bruges still looked amazingly beautiful. I think I might have mentioned this before but I really want to go back during Christmas time. I can only imagine how incredible the city looks with the glimmer of all the Christmas lights.

Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan mieletön päivä Bruggessa, enkä malta odottaa, että pääsen sinne takaisin. Haluan muutenkin nähdä enemmän Belgiaa ja tutustua belgialaiseen kulttuuriin, sillä se paikka vaikuttaa kyllä todelliselta Keski-Euroopan helmeltä. Mulla onkin pieni belgialainen kylä myös jääkaappini ovessa, kuten kuvasta saattaa huomata.

Haluan vielä sanoa, että oon tosi onnekas kun oon löytänyt Lauran. Me ollaan jotenkin niin samalla aallonpituudella, ja hän on tosi hyväsydäminen ja ystävällinen ihminen. Laura on ollut minun tukena niin monta vuotta ja osaa aina valita oikeat sanat, kun mulla on huolia. Hänen ansiostaan meillä oli aivan mahtava päivä Bruggessa, oon tosi iloinen että Laura tuli tapaamaan meitä sinne ja näytti meille kaupunkia. Mulla on Lauraa tosi kova ikävä. ♡

All in all I had an amazing day in Bruges and I can't wait to get back there. I want to see more of Belgium in general and get to know more about the Belgian culture, since to me it seems like the pearl of Central Europe. I even have a little Belgian town in my fridge door, as you may see from the picture above.

I also want to say that I am so lucky to have found Laura. We are wired the same way, and she is so kind-hearted and friendly. She has been there for me through my ups and downs for so many years and always knows what to say when I'm feeling blue. Thanks to her, we had an amazing day in Bruges and I'm so happy she came there with us and showed us around. I truly miss her. ♡
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Jutta R.