Nov 18, 2019Found in

Bonneville Dam

Dam Rd, Washington, Yhdysvallat
Palataanpa hetkeksi taas takaisin elokuuhun, jolloin olin juuri saapunut Amerikkaan ja Teresa, minä, Anni ja Marriah olimme ajelulla. Jatkoimme matkaamme Cape Hornilta kohti Bonnevillen patoa. Ajomatka ei ollut kovin pitkä, ehkä puolisen tuntia.

Let's rewind to August when I had just arrived to America and Teresa had taken me, Anni and Marriah for a ride. We continued our trip from Cape Horn towards Bonneville Dam. The drive wasn't too long, maybe about half an hour.


Pato sijaitsee Washingtonin ja Oregonin rajalla ja yleensä sen ilmeisesti merkitäänkin olevan Oregonin puolella. Me kuitenkin ihailimme patoa Washingtonin puolelta ja näkymät olivat kyllä kauniit.

The dam lies at the border of Washington and Oregon, and usually it is marked to be on Oregon's side. However, we admired it from Washington and the view was very beautiful.


Minä ja Marriah kapusimme itsemme alas veden rajaan ja löysimme sieltä karhunvatukoita! Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni kun niitä maistoin ja ne olivat kyllä todella herkullisia. Melkein jopa parempia kuin vadelmat.

Me and Marriah walked down to the waterfront and found blackberries! I think it was my first time having them and they were very tasty. Almost better than raspberries.


Bonnevillen padolta jatkoimme matkaa vielä kahdelle etapille, ennen kuin kaarsimme takaisin Vancouveria kohti. Niistä kuitenkin enemmän seuraavissa postauksissa!

We continued our trip from Bonneville Dam to another two locations before going back to Vancouver. I'll tell you more about those places in the upcoming posts!

Nov 16, 2019Found in

Halloween

Hancock, Michigan 49930, Yhdysvallat
Yksi niistä asioista, mitä täällä Amerikassa odotin eniten näkeväni ja kokevani, oli halloween. Pari viikkoa sitten vietettyä sadonkorjuujuhlaa oli hauska seurata sivusta, mutta pääsin myös itse osallistumaan siihen. Ehkä viikko ennen halloweenia päätoimittajamme kutsui minut perheensä kanssa viettämään halloweenia, kun satuin mainitsemaan, että en ole ikinä käyny karkki vai kepponen -kierroksella, enkä erityisemmin muutenkaan viettänyt halloweenia. Hän sanoi, että jos haluaisin, pääsisin keppostelemaan hänen 3-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa, ja että minulle löytyisi myös puku. Epäröin jotenkin erityisen paljon, sillä olen kovin ujo ja ajatus keppostelemisesta 25-vuotiaana tuntui jotenkin rikolliselta. Lopulta kuitenkin päätin tarttua tilaisuuteen, sillä toista samanlaista ei varmaankaan tule!

One of the things I was most eager to see and experience here in the States, was Halloween. It was fun to see how people solemnize the very traditional harvest celebration, but I also got to be a part of it. About a week before Halloween, our editor invited me to spend Halloween with his family, once I happened to mention that I have never gone trick or treating. He told me that I was more than welcome to go trick or treating with his 3-year-old granddaughter and that they would have a costume for me as well. I was very hesitant because I'm very shy and the thought of going trick or treating as a 25-year-old felt a little bit criminal. Eventually I decided to say yes, because who knows, I might never have a chance like this again!


Ennen illan kepposteluja pääsin seuraamaan toisen työkaverini lasten koulun järjestämää halloweenparaatia Dollar Bayssa.

Before the trick or treating I got to go see my other coworker's kids' Halloween parade in Dollar Bay.


Perinteenä kuulemma on, että paraateja johtaa paloauto. Niin johti tätäkin paraatia! Sen perässä seurasi koulun soittokunta ja heidän perässään loput oppilaat.

I heard that parades are often lead by a fire truck. This parade was no exception! The school band followed the truck and the other students came after them.


Työpäivän jälkeen sitten lähdimme kohti Painesdalea, jossa ensin söimme illallista ja sitten lähdimme 3-vuotiaan noidan ja muutaman muun "varttuneemman" seuralaisen kanssa koputtelemaan ovia.

After my workday was over, we drove to Painesdale, where we first had dinner and then went knocking on the doors with my 3-year-old witch companion and a couple older trick or treaters too.


Minulla oli itse asiassa muutamakin eri asuvaihtoehto. Alun perin minun piti pukeutua karhuksi, mutta Painesdalessa oli vielä muutama asu, joita kokeilin. Syvällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan haipuvun, vaikka myös kurpitsa- ja karhupuvut olivat todella hienot. Vieressäni poseeraavat itse paholainen ja California Raisin.

I actually got to choose my costume out of a couple different options. My original plan was to dress up as a bear, but I got to try out a few more costumes in Painesdale and after some pious deliberation I decided to dress up as a shark. The pumpkin and bear costumes that I tried on were very funny too. Next to me you can see the devil herself and a California Raisin.


Lopulta kierroksemme jäi kuitenkin aika lyhyeksi, asuinalueen talot kun olivat hieman etäällä toisistaan ja noitaa rupesi se hieman kiukuttamaan. Ulkona oli myös melko vilpoisaa, joten oli ihan mukava palata sisään lämmittelemään! Saaliikseni sain karkkia, sipsiä ja keksejäkin. Illalla kotiin palattuani kaiversimme vielä kämppisteni kanssa kurpitsat, minä ensimmäistä kertaa ikinä.

Our tour ended up being rather short, since the houses in the area were a bit far apart from each other, and the little witch did not quite like that. It was also a bit chilly outside, so I didn't mind going back in and getting warm! I still did get a nice catch: my bag was filled with candies, chips and even cookies. When I came home my roommates taught me how to carve a pumpkin, since I had never done it before.

Nov 11, 2019Found in

Michiganin ruska

20566 Royce Rd, Ripley, MI 49930, Yhdysvallat
Kun saavuin Hancockiin, syksy oli vasta aluillaan, mutta jo silloin minua tiedotettiin siitä, että täällä on maailman upein ruska. Lapin ruskan nähneenä sitä oli tietenkin hieman hankala uskoa, sillä kyllähän me suomalaiset tunnetusti tiedämme, ettei kunnon ruskaa ole missään muualla kuin Lapissa. Paikalliset ovat ruskastaan kuitenkin niin ylpeitä, että minäkin olisin saanut jopa ottaa töistä vapaapäivän vain, jotta pääsisin varmasti näkemään syksyn värit täällä yläniemimaalla.

Lopulta eräänä sunnuntaina kämppikseni käyttivät minua lähialueilla katsomassa ruskaa. Kyllähän se oli kaunis. Suurin osa kuvista on otettu Mont Ripleyllä, joka toimii talvisin laskettelukeskuksena. Kolme alimmaista kuvaa taas otin Houghtonin puolella, ja pakko myöntää, että en ole koskaan nähnyt noin kauniita keltavihreitä syksyn värejä!

Parhaat värit olisivat kuulemma olleet tarjolla Kuparisaaren päässä Copper Harborissa, mutta ne jäivät tällä kertaa näkemättä. Sain kuitenkin kuulla, että siellä näkee syksyisin eniten eri osavaltioiden rekisterikilpiä, sillä ihmiset kaikkialta Yhdysvalloista saapuvat vuosittain yläniemimaalle ihastelemaan kauniita ruskan värejä.

When I arrived to Hancock, it was only early autumn, but already then people kept telling me, that they have the most amazing fall colors here. As a person who has seen the fall colors in Lapland, it was a little hard for me to believe that, since we Finns know that there's not another ruska (the season when the leaves fall and the colors are at their best) like we have in Lapland. The local people are very proud of their fall here, and even my boss was telling me to take a day off if only I could go see the colors.

Eventually I got to go on a little fall drive with my roommates. The colors were truly beautiful. Most of these pictures were taken at Mont Ripley, which serves as a ski center in the winter. The three lowest pictures were taken in Houghton and I have to admit, that I've never seen that kind of yellow and green fall leaves.

They say that the best place to go admire ruska here in the UP is Copper Harbor. Unfortunately this time I did't get to go up there, but I heard that you can spot license plates from every single state in there during fall time, as people from all over the United States drive up there to see the beautiful ruska.

Nov 8, 2019Found in

Cape Horn & Columbia River Gorge

Cape Horn Trail, Washougal, WA 98671, Yhdysvallat
Pari päivää sen jälkeen kun olin saapunut Washingtoniin, Teresa vei minut, Marriah'n ja Annin pienelle ajelulle. Aluksi ajoimme Vancouverista itään noin 40 minuuttia. Matkan varrella riitti minulle paljon ihmeteltävää, sillä tuntui aivan uskomattomalta nähdä viimein niin monta asiaa, jotka olin jo pitkään haaveillut näkeväni. Yksi niistä oli alla olevassa kuvassa näkyvä Mt. Hood.

A couple days after my arrival to Washington, Teresa took me, Marriah and Anni for a little drive. At first we drove from Vancouver to East for about 40 minutes. There was so much to see that I felt like I didn't know where to put my eyes. There were just so many things I'd wished to see for such a long time. One of them was Mt. Hood, which you can see in the photo below.


Pysähdyimme näköalapaikka Cape Hornilla. Se oli hassusti autotien reunalla, mutta sieltä oli kyllä upeat näkymät Columbia-joelle. Columbia River Gorge on upea, joten Cape Hornilla kannattaa kyllä pysähtyä, jos tuolla päin liikkuu. Oregonin puolella kulkee Columbia Historic Highway, jota pitkin ajellessaan voi myös ihailla maisemia. Cape Horn on Washingtonin puolella ja siihen on helpompi pysähtyä, jos haluaa hieman ihailla maisemia.

We stopped at a vantage point called Cape Horn. The place is weirdly right next to the road, but the views out to Columbia River were amazing. Columbia River Gorge is, like Anni said, GORGEous, so if you happen to be in the area, you should absolutely check it out. In Oregon you can take the Columbia Historic Highway that also allows you to admire the views.


Oregonin puolella maisemia voi ihastella myös Crown Pointilta, jossa on myös Vista House -museo. Viimeksi emme siellä käyneet, mutta olisi kyllä hauskaa päästä myös Crown Pointille katsomaan maisemia, sillä se on melko korkealla ja sieltä on varmasti hienot näkymät laaksoon.

In Oregon there's also a place called Crown Point, where you can go to take a look at this amazing view. There's also a museum called Vista House. We didn't go there last time, but it would be fun to drive up to Crown Point to see the views. I bet it's a perfect spot for having an overall look of the valley.


Cape Hornin alue muistutti minua kovasti lempisarjastani Twin Peaksista, ja ihmekös tuo, kun Washingtonissa olimme. Evergreen State pisti kyllä parastaan tuona päivänä, ja mutkittelevaa tietä katsoessani mieleeni tuli heti kohtaus Twin Peaksin pilottijaksosta. "Diane, 11:30 AM, February 24th. Entering the town of Twin Peaks, five miles south of the Canadian border, twelve miles west of the state line. I’ve never seen so many trees in my life."

The Cape Horn area reminded me a lot of my favorite tv show, Twin Peaks, and no wonder, since we were in Washington. On that day the Evergreen State truly offered me some sights I will never forget. As I was looking at the winding road, I immediately thought of a scene from the pilot episode of Twin Peaks. "Diane, 11:30 AM, February 24th. Entering the town of Twin Peaks, five miles south of the Canadian border, twelve miles west of the state line. I’ve never seen so many trees in my life."

Nov 4, 2019Found in

Downtown Hancock

Hancock, Michigan 49930, Yhdysvallat
Asun täällä Michiganissa kaupungissa nimeltä Hancock. Hancockissa on valtavasti suomalaista historiaa, sillä 1900-luvun alkupuolella tänne saapui paljon suomalaisia siirtolaisia, jotka kenties ihastuivat siihen, miten paljon alue muistutti Suomea, ja lopulta he sitten jäivät alueelle. Väestöön suhteutettuna Hancockissa on koko Yhdysvaltain suurin suomalaistaustaisten keskittymä.

Tänne saavuttuani tapasin toisen suomalaisen harjoittelijan, jonka kanssa ystävystyin. Harmikseni hän oli täällä ainoastaan pari viikkoa samaan aikaan kanssani, ennen kuin palasi takaisin Suomeen. Hän kuitenkin ystävällisesti näytti minulle paikkoja sekä täällä Hancockissa että naapurikaupunki Houghtonissa.

Here in Michigan I live in a city called Hancock. Hancock has a lot of Finnish history because in the early 1900's a lot of Finnish immigrants arrived to work here, and presumably found the area to be a lot like Finland, liked it and settled here. Hancock has the most Finnish based habitants per capita in the whole United States.

When I started my work here, I met another Finnish intern who I made friends with. Unfortunately her internship was already almost over, and she left back to Finland about two weeks after my arrival. She took me on a stroll one day and showed me around both here in Hancock and the city next to us, Houghton.


Suomen kieltä näkee täällä kaikkialla - aina ravintoloista kadunnimiin ja yritysten nimiin. En ole vielä käynyt Kaleva Cafessa, mutta olen kuullut siitä pelkästään hyvää! Muutama viikko sitten kävimme kämppisteni kanssa Houghtonissa Suomi Restaurantissa aamupalalla. Menu oli suomeksi ja listalla oli esimerkiksi pannukakku, jonka nimeä ei ollut käännetty englanninkieliseen menuun.

Finnish language can be spotted everywhere here - in the restaurant and business names as well as in the street name signs. I haven't visited Kaleva Cafe yet, but I've only heard good things about it! A few weeks ago me and my roommates had breakfast in Suomi Restaurant (Finland Restaurant) in Houghton. The menu was in Finnish, and for example 'pannukakku' (pancake) had not been translated on the English menu at all.


Otin nämä kuva syyskuun loppupuolella ja jo silloin osa pääkadun liikkeistä oli valmistautumassa halloweeniin. Kävimme eräässä ompeluliikkeessä, missä ihana Suna-koira tervehti meitä.

I took these pictures in late September, and some of the main street businesses were already getting prepared for Halloween. We popped in this sewing shop, where the lovely dog Suna greeted us.


Tässä myös näkymää Finlandia Universitysta, joka on ainoa Yhdysvalloissa edelleen toiminnassa oleva suomalaisten perustama korkeakoulu. Yliopistossa on noin 500–600 opiskelijaa. Alueella on myös toinen yliopisto, Houghtonin puolella toimiva Michigan Technological University. Alimmassa kuvassa näkyy minun työpaikkani pihalla olevat massiiviset puutuolit!

Here you can also see Finlandia University, which is the only remaining, still active higher degree school founded by the Finns. There are about 500 to 600 students in the school. There's also another university in the area, the Michigan Technological University in Houghton. In the last picture you can see these massive wooden chairs painted in the colors of the Finnish flag with the Finnish words for mother and father. These stand in the yard of my workplace.

Nov 2, 2019Found in

Houghton Treat Street

Shelden Ave, Houghton, MI 49931, Yhdysvallat
Viime viikolla kävimme kämppikseni Makenzien kanssa naapurikaupunki Houghtonissa Treat Street -tapahtumassa. Halloween ei ole ollut minulle Suomessa kovinkaan iso juttu, sillä niin jännittävältä ja kotoisan syksyiseltä kuin kyseinen juhla vaikuttaakin kun sitä katselee tv-sarjoissa ja elokuvissa, tuntuu sen Suomeen tuominen lähinnä väkinäiseltä ja kaupalliselta. Eri asia olisi varmasti, jos juhlalla olisi Suomessakin pitkät perinteet, mutta luulen, että kovin moni edes minun ikäisistäni ei ole koskaan harrastanut esimerkiksi karkki vai kepponen -kierroksia. Mielestäni tämä todistaa, että kyseessä on niin uusi juttu, ettei siitä voi oikein vielä puhua edes perinteenä.
Last week me and my roommate Makenzie visited our neighbor town Houghton's Treat Street event. Halloween has never been a huge deal to me in Finland. As cozy and autumnal as Halloween feels when you see it on TV and movies, in Finland it just seems so commercialized and forced. I think it would be a totally different situation if Halloween had long traditions in Finland, but I guess that many people my age have never gone trick or treating for example. I think that proves that Halloween is quite a new thing in Finland, you can't really call it a tradition.
Täällä Amerikassa se on kuitenkin iso juttu, ja koko lokakuu on käytetään halloweeniin valmistautumiseen. Halusin tietysti käydä katsomassa, millainen meininki Houghtonin pääkadulla oli, kun se täyttyi halloweenasuihin pukeutuneista lapsista ja aikuisista.
However, here in America it is a massive celebration and people start preparing for Halloween in early October, or some people already in the end of September. Now that I am here, I obviously wanted to go see what it was like when the main street of Houghton was filled with kids and adults in their costumes.
Myös Makenzie oli ensimmäistä kertaa käymässä Treat Streetillä, ja yllätyimme molemmat siitä, miten paljon väkeä oli paikalla! Treat Streetin ideana on, että lapset (ja aikuisetkin) kiertävät pääkadun liikkeissä karkkikierroksella.
It was also Makenzie's first time on Treat Street, and we both were surprised by the amount of people in there! The idea of Treat Street is that both the kids and the adults go trick or treating in the shops on main street.
Osa pukeutujista oli kyllä pistänyt parastaan. Tämä hahmo pelästytti minut kunnolla, kun se ilmestyi ihan selkäni taakse kekkuloimaan, enkä huomannut sitä ennen kuin joku nainen rupesi viittomaan minulle ja käski kääntyä ympäri.
Some people had really seen effort for their costumes. This character scared me to death when it sneaked behind my back. I didn't notice it at first, but then a woman started pointing at me and told me to turn around. I think I got a mini stroke.
Toinen hahmo, joka sai puntit tutisemaan, oli tämä. Näin tämän vilaukselta jo siinä vaiheessa kun ajoimme Shelden Avenuen ohi etsimään parkkipaikkaa. En tiedä, mikä hahmo tämä oli, mutta seistessään kahdella jalalla se oli varmasti yli kaksi metriä pitkä. Se lähti myös seuraamaan meitä hetkeksi! Apua.
Another character that made my blood run cold is this one here. I saw it by a glimpse when we drove by Shelden Avenue trying to find a parking spot. I didn't recognize the character, but when it stood up on its two feet, it was probably at least two meters high. It also followed us for a bit. Eek.
Ei viihdytty paikalla lopulta kovin kauaa, sillä ihmisiä oli niin paljon. Minä olisin halunnut poiketa yhdessä kaupassa ostamassa salmiakkia, mutta jonot kauppoihin olivat niin pitkät, että ei tehnyt mieli jäädä odottelemaan omaa vuoroaan vain, jotta pääsee seuraavaksi jonottamaan kassalle.
We ended up not spending a whole lot of time in there, because it was so crowded. I wanted to pop up in one of the shops to get salty licorice, but the lines to the shops were so long that I felt like I'd rather go back another day.
Vielä ennen kotiinlähtöä kävelimme autolle kaunista maisemareittiä pitkin. Minulla kyllä niin onnekas olo, että päädyin tänne Kuparisaarelle. Täällä on varsinkin nyt syksyn aikaan ollut niin kaunista!
Before going home we took a nice scenic walk to the car. I feel so lucky that I ended up here in Copper Island. Especially now that it's fall season, it is so pretty here!
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Jutta R.