Apr 28, 2020Found in

Kotona taas

Tampere, Suomi
Hei vaan pitkästä aikaa. Kuten otsikkokin sen kertoo, olen palannut takaisin Suomeen. Tässä vaiheessa alkaa jo tympäistä pelkkä koronaviruksen mainitseminenkin, mutta sehän se oli, mikä minutkin pakotti palaamaan kotiin melkein neljä viikkoa etuajassa. Sain onneksi suorittaa harjoitteluni loppuun, mutta jo etukäteen maksetut Kanadan- ja Alaskan-matkat jäivät nyt tekemättä, mikä harmittaa minua niin paljon, että siitä on melkein vaikea puhua. Kanadan Vancouver ja Alaska ovat molemmat paikkoja, joissa olen halunnut päästä käymään jo nuoresta lähtien ja nyt kaikki oli jo niin lähellä, mutta sitten viime tingassa minun piti luopua näistä haaveista. Se kirpaisi. Meidän oli tarkoitus myös matkustaa Seattleen, mutta kuten edellisestä postauksesta kävikin ilmi, jouduimme perumaan myös sen reissun.

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miten vaikeaa tässä tilanteessa on ollut olla epäitsekäs. Olisi ollut niin helppoa jäädä reissuun ja tulla vasta pakon edessä tai viisumin grace periodin päättyessä pois, mutta päätös tulla kotiin oli varmasti oikea, vaikkakin se oli vaikea tehdä. Olen nyt ollut Suomessa tasan kuukauden ja täällä kotona Tampereella vähän reilun viikon.

Ennen kotiinpaluutani sain onneksi viettää vähän aikaa Washingtonissa ja Oregonissa. Tavallaan matka siis päättyi sinne, mistä se alkoikin, eli jonkinlainen full circle tuli saavutettua, vaikka en aivan kaikkiin suunniteltuihin matkakohteisiin päässytkään. Tästä lähtien jatkan edelleen Amerikka-postausten tekemistä, sillä tarinoita ja kuvia riittää vielä lukuisiin postauksiin. Toivottavasti olette pysyneet terveinä!

Hello to all of you! I have now returned back to Finland after spending the past 7 months in the United States. At this point I get annoyed by the fact that I even have to mention COVID-19, but indeed, that is the reason that made me come back home nearly a month earlier than planned. Luckily I didn't have to cut short my internship, but almost everything that I had planned after it got cancelled. Those cancelled plans included a trip to Vancouver in Canada and Anchorage in Alaska. I had paid and booked everything for those trips but due to the situation I had to make a difficult decision and abandon those dreams this time. It sucks so bad. I have a hard time putting my disappointment to words. And like you read from my previous post, we also had to cancel our trip to Seattle.

I've been thinking a lot about how difficult it was for me to be selfless in the current situation. It would have been so easy to just stay in the States and only come home when I really had to, or after my visa's 30 grace period would have ended. Yet I'm sure that my decision to come home was right, no matter how bummed I feel. I've now been in Finland for one month, and a bit over a week in Tampere.

Luckily before coming home I got to spend some time in Washington and Oregon. In a way my journey ended where it begun, so I guess I achieved some sort of full circle after all, even though  I had to skip some of the most anticipated plans. From now on I'll continue writing about my trip as I have lots of stories and pictures to share! I hope you've stayed healthy.


Tuli muuten vielä mieleen, että jos blogin seuraajissa on ihmisiä, jotka ovat lukeneet blogia vähän pidemmän aikaa, huutaisitteko hep? Päivitettyäni blogin osoitteen syksyllä lukijamäärät ovat tippuneet todella paljon ja kommentteja ei ole tullut viimeisen puolen vuoden aikana kuin ehkä kaksi. Se on harmi! Pohdin, onko uusi osoite päivittynyt kaikkien seurantakanaviin. Toivottavasti on!

By the way, if there are people who have been reading my blog a bit longer, would you let me know if you're still there? After changing my blog domain last fall the number of readers in my blog has absolutely crashed and I have gotten approximately two comments during the past six months. It's such a shame! I'm wondering if my readers have found their way to the new site. I sure hope so!

Mar 15, 2020Found in

Seattle

85 Pike St, Seattle, WA 98101, Yhdysvallat
Kirjoitin tämän postauksen luonnoksiin aika pian sen jälkeen, kun kävimme syyskuussa Seattlessa. Tarkoituksemme oli lähteä sinne huomenna pariksi päiväksi nyt kun harjoitteluni on ohi, mutta Washingtonissa ja etenkin Seattlen alueella olevan koronatilanteen vuoksi peruimme matkan. Pettymys ja harmitus tuntuu sydänjuurissa asti, mutta better safe than sorry. Seattle on edelleen minulle unelmien kohde täällä Washingtonissa ja toivottavasti jonain päivänä pääsen sinne kunnolla seikkailemaan ilman, että täytyy pelätä oman terveyden puolesta.

I wrote this post quite soon after we visited in Seattle in September. Our plan was to go to Seattle for a couple days starting tomorrow now that my internship is over, but due to the corona virus situation here in Washington state and especially in the Seattle area, we had to cancel our trip. The feeling of disappointment is very strong and I am a tiny bit heartbroken, but better safe than sorry, right? Seattle is still the dream destination to me here in Washington and hopefully one day I get to go there on a real adventure without having to worry about my own health and safety.


On jotenkin absurdia edes kirjoittaa tätä postausta, sillä Seattlessa käyminen oli minulle melkein kymmenen vuoden ajan yksi minun suurimmista unelmistani. Emme lopulta viettäneet Seattlessa kovinkaan montaa tuntia, sillä matkamme sinne kesti odotettua kauemmin, mutta kävimme katsomassa kaikki tärkeimmät ja ikonisimmat nähtävyydet. Kävimme Seattlessa siis samana päivänä kun matkustimme Twin Peaksin kuvauspaikoille, sillä Seattlesta Snoqualmieen ja North Bendiin ajaa noin 45 minuuttia.

Saatuamme auton parkkiin kävelimme tunnetulle toripaikalle, Pike Place Marketille. Päivä oli sunnuntai, joten paikalla oli todella paljon väkeä ja kaupungissa sattui myös tuona päivänä olemaan iso Seattle Seahawksien peli.

It is somehow absurd to even write this post, because for 10 years, going to Seattle was one of my biggest dreams. We did not end up spending an awful lot of time there, since our drive there took longer than expected, but we went to see the most important and iconic sights. We went to Seattle on the same day we visited the Twin Peaks filming locations. The drive from Snoqualmie and North Bend to Seattle is about 45 minutes.

Once we had parked the car, we walked to the famous market place, Pike Place Market. It was a Sunday, so it was very busy, and they also had a Seattle Seahawks game in the city that day, too.


Allekirjoittaneen ilmeestä voinee päätellä, että olin vähän innoissani siitä, että olin viimeinkin päässyt käymään unelmieni kaupungissa. Seattle on ollut minulle iso haave monestakin syystä, mutta ehkä enimmäkseen siksi, että se on Washingtonissa, siellä on paljon paikkoja, joissa olen halunnut aina käydä ja todella moni lempisarjoistani sijoittuu sinne! Kuten esimerkiksi Greyn anatomia ja Frasier.

Yours truly was, as you can see from the picture above, very excited about being in Seattle. Visiting Seattle has been a big dream of mine for many reasons, mostly because it is in Washington, there are a lot of places I've always wanted to see and experience and many of my favorite series, like Grey's Anatomy and Frasier, take place in Seattle.


Ensin seikkailimme siis Pike Place Marketilla, joka on kuuluisa monestakin syystä. Se sijaitsee Elliott Bayn edustalla, ja rakennuksen päällä keikkuvat punaiset kyltit ovat hyvin ikoniset. Pike Placen kuuluisimpiin traditioihin kuuluu kalakauppiaiden kalojen heittely! Kalakauppiaat siis heittelevät asiakkaiden ostamia kaloja, ennen kuin paketoivat ne asiakkaalle.

So our first stop was Pike Place Market, which is famous for many reasons. It stands right next to Elliott Bay and the red signs atop of the building are very iconic. One of the most popular Pike Place traditions is when the fishmongers throw the fish when a customer buys one, before wrapping it for them.


Pike Place Marketin vieressä sijaitsee kuuluisa Gum Wall, eli kirjaimellisesti purkkaseinä. Paikka kuhisi turisteja ja makean tuoksun perässä vaeltavia ampiaisia. Seinä on puhdistettu useamman kerran, mutta näyttää siltä, että tämä seinä ei pääse purukumeistaan. Nähtävyys on nimetty yhdeksi maailman "bakteerisimmista", eikä ihme. Minäkin jätin oman Jenkkini seinälle.

Next to Pike Place Market is the famous Gum Wall, which is literally a wall filled with bubble gum. The place was seething with people and bees that were probably lured there by the sweet scent. The wall has been cleaned multiple times, but it seems like bubble gum tradition is sticking for good. This attraction has been named as one of the world's most bacterial sights, and I do not question that. I left my Finnsih Jenkki gum on the wall, too.


Marriah on usein Seattlessa käydessään lähettänyt minulle kuvia Pirkko-liikkeestä, jossa myydään suomalaista designia. Myös se on ihan Pike Placen lähellä, joten kävimme myös siellä pikaisesti. Liikkeessä oli pääasiassa myynnissä Marimekkoa ja muutamia muita suomalaisia brändejä. Kauppa on saanut nimensä suomalaisen perustajansa mukaan.

When visiting Seattle, Marriah has often sent me pictures of a shop called Pirkko, named after its Finnish founder, where they mainly sell Finnish design. It was also right next to Pike Place, so we popped in really quick. They mainly sold Marimekko and a few other Finnish brands.


Pike Placelta jatkoimme kohti Seattle Space Needleä. Space Needle oli minulle yksi niistä tärkeimmistä maamerkeistä ja nähtävyyksistä, jotka halusin kokea. Olisin kovasti halunnut mennä huipulle, mutta liput olivat aivan törkeän kalliit ja aikaa oli vähän. Mutta seuraavalla kerralla menen kyllä! Jos sää suosii, huipulta pitäisi näkyä koko kaupunki ja upea Mt. Rainier. Space Needle rakennettiin 60-luvulla Seattlen maailmannäyttelyä varten.

From Pike Place we continued onwards to Seattle Space Needle. To me, Space Needle was one of the most remarkable landmarks that I wanted to experience. I really wanted to get up in the Needle, but unfortunately we had very little time and the ticket prices were quite salty. Next time I will go up, for sure! If the weather is good, one should be able to see the whole city from up there, including the beautiful Mt. Rainier. Space Needle was built in the 1960s for Seattle's World Fair.


Space Needleltä matkustimme monoraililla takaisin autolle päin. Se oli myös hauska kokemus. Olen aina halunnut matkustaa skytrainilla ja tämä oli kyllä varmasti lähimpänä sitä. Pääsimme Annin kanssa vieläpä istumaan paraatipaikalle junan etuosaan, joten näimme isosta ikkunasta kauniita maisemia.

We traveled back closer to the car by monorail, which had a station right next to Space Needle. That was also a fun experience! I have always wanted to travel by skytrain, and this was probably the closest to that experience for me. Me and Anni even got to sit in the front seats of the train and saw the beautiful city through a big window.


Siinäpä oikeastaan oli Seattlen-reissumme pähiknänkuoressa. Emme tosiaan ehtineet olla kaupungissa muutamaa tuntia pidempään, mutta jo siinä ajassa ihastuin kyllä ikihyviksi. Toivon, että kerkeän vielä mennä Seattleen muutamaksi päiväksi, ennen kuin keväällä lennän takaisin Suomeen. Haluan nähdä kaupunkia lisää, käydä lauttamatkalla Elliott Baylla ja nähdä Mt. Rainierin. Viimeksi oli niin sateista, ettemme nähneet vuoresta pilkahdustakaan.

And that was our day in Seattle in a nutshell. We certainly did not have an awful lot of time in the city, but during those few hours I already felt like Seattle for me is the place to be and go. I really wish that I'll get to go to Seattle for a few days in the spring before flying back to Finland. I want to see more of the city, take a boat ride on Elliott Bay and see Mt. Rainier. Last time it was so rainy and foggy, that we didn't get even a glimpse of the mountain.

Feb 28, 2020Found in

Arch Cape, pt. 2

Arch Cape, OR 97102, Yhdysvallat
Täällä Hancockin talvipakkasissa hytistessä on kiva välillä siirtää ajatukset aurinkoiseen elokuuhun ja Oregoniin. Rannalla ollessamme saimme todella ihastella vaikka minkälaisia mereneläviä, etsiä simpukoita ja hiekkadollareita. Niiden lisäksi rannalta löytyi kuitenkin jotain vielä parempaa...

While freezing here in the cold weather of Hancock, it is nice to set my mind back to August and reminisce the Oregon coast. While we were at the beach, we got to admire sea creatures of many kinds and found seashells and sand dollars. Despite all that, we ended up finding something even better...


...nimittäin ihana Lily-koira!

...Lily the dog!


Kuten kuvasta voinee päätellä, Lily nautti täysin siemauksin kaikesta saamastaan huomiosta. Rannalla oli muutenkin ilahduttavan paljon koiria, jotka tulivat välillä tervehtimään.

As you can see from the picture, Lily was truly enjoying all the attention she got. There were many dogs at the beach who came to greet us every now and then.


Rannalta löytyi myös luola, joka ei kylläkään ollut kovin syvä. Silti minulle tuli melkoiset Muumipeikko ja pyrstötähti -muistot mieleen. "Luola!"

We also found a little cave at the beach, although it wasn't very deep. I still felt a very strong Comet in Moominland vibe!


Käveltyämme rannalla pitkän tovin lähdimme takaisin kohti majapaikkaamme. Minä aloin kutoa sukkaa, mutta puikot eivät kyllä oikein luistaneet niin kovassa helteessä. Siitä huolimatta oli niin ihana istuskella meren rannalla ja kuunnella aaltoja. Näimme myös valkopääkotkan! Harmillisesti kamerani oli jossain aivan liian kaukana, joten en saanut siitä kuvaa. Mutta kylläpä vain tuntui siltä, että nyt sitä ollaan Amerikassa.

After walking back and forth at the beach we headed back to the house. I started knitting a sock, but it was so hot, that the needles felt very sticky. However, it was so nice to just sit so close to the ocean and listen to the waves. We also saw a Bald eagle! Unfortunately my camera was somewhere too far, so I failed to take a picture of it. But boy, did I feel like now we're in America.

Feb 24, 2020Found in

Diane, 11:30 AM, February 24th. Entering The Town of Twin Peaks

137 W North Bend Way, North Bend, WA 98045, Yhdysvallat
Elettiin vuotta 2005 tai 2006, kun siskoni kertoi 12-vuotiaalle minulle sarjasta, jota äiti ja isä eivät antaneet hänen katsoa lapsena. Edellisiltana tuo kyseinen sarja, Twin Peaks, oli alkanut uusintoina Subin sunnuntain myöhäisilloissa, ja 17-vuotias siskoni, joka oli ilmeisesti kasvanut vanhempiaan viekkaammaksi, oli laittanut ensimmäisen jakson nauhalle videokasetille. Seuraavana päivänä istuimme takkahuoneen sohvalle ja katsoimme jakson yhdessä. Siitä lähtien olen ollut Twin Peaksin lumoissa.

The year was either 2005 or 2006 when my sister told me about a tv series our parents wouldn't let her watch as a kid. On the night before, that particular show, Twin Peaks, had started a rerun in the Finnish tv on late Sunday nights. My then 17-year-old sister had grown to be sneakier than our parents, and she had recorded the first episode on VHS. The next day we sat down in our fireplace room and watched the episode together. From that day on I was compelled by Twin Peaks.


Pieni info niille, jotka eivät tätä loistavaa sarjaa ole vielä katsoneet: Kuvitteellisessa Twin Peaksin kaupungissa, Washingtonin osavaltiossa, tapahtuu koko pientä yhteisöä kohauttava homecoming queen Laura Palmerin murha. Murhatutkimuksissa pikkukaupungin sheriffiä saapuu auttamaan FBI-agentti, Dale Cooper, joka joutuu syvälle jutun pyörteisiin. Sarjassa seikkaillaan unen ja todellisuuden rajamailla ja kaiken hullutuksen kruunaavat upeat, mutta samalla pelottavan jylhät metsät ja vuoret.

A little marketing speech those who have missed this masterpiece for some reason: The imaginary town of Twin Peaks, Washington, falls off of its rails as the homecoming queen, Laura Palmer, is found dead, wrapped in plastic, on the shore. FBI agent Dale Cooper arrives to town to help the local sheriff to solve the case, and gets sucked into the murder mystery. The series is like a mixture of a weird dream and real life, and all the madness is topped with the stunning, yet scarily stark woods and mountains.


Twin Peaksin kuvauspaikoille pääsee vierailemaan helposti Seattlesta, tosin meidän tapauksessa ajoimme North Bendiin ja Snoqualmieen matkallamme Seattleen. Oli sunnuntaipäivä ja taitoimme matkaa kohti ensimmäistä etappiamme, North Bendiä, harmaassa säässä. Olin lukenut Twin Peaks -vierailuista ensimmäistä kertaa joskus vuonna 2010 Voima-lehdestä. En ollut ennen sitä tullut ajatelleeksikaan, että tosiaan, niillä paikoilla voisi joskus ehkä päästä käymäänkin. Tosiasiassa en vielä Washingtoniin saapuessanikaan osannut edes toivoa, että olisimme päässeet jo minun ensimmäisellä vierailukerrallani käymään Twin Peaksin kuvauspaikoilla.

If you are in Seattle, the drive to the filming locations is very easy, although in our case we drove to Seattle through North Bend and Snoqualmie. It was Sunday and we were heading towards our first pit stop, North Bend, in a very grey weather. I had read an article about a Twin Peaks visit for the first time in 2010 or so, and before that I had not even realized that there is a possibility to go there and actually see some of the places. In reality I had no clue even when arriving to Washington, that I would be going to Twin Peaks already on my first visit.


Heti kun saavuimme North Bendiin, maisemat alkoivat näyttää tutuilta. Jännitys tuntui niin kovasti vatsanpohjassa, että tuntui jopa vähän epämukavalta. North Bendissä pysähdyimme siis sarjasta tuttuun Double R Dineriin, joka meidän todellisuudessamme tunnetaan nimellä Twede's Cafe. Saavuimme paikalle joskus alkuiltapäivästä ja väkeä oli kyllä aika paljon. Istuimme tiskille ja tilasimme kukin mitä menusta löysimme. Itse otin tietenkin sitä sarjassakin monta kertaa nähtyä taivaallista kirsikkapiirakkaa. Ja oli muuten todella hyvää!

As soon as we arrived in North Bend, the scenery looked very familiar. I was so nervous that I felt a little sick. In North Bend we stopped in the Double R Diner, which is known as Twede's Cafe in our reality. We arrived there sometime in the early afternoon, and there was plenty of people there. We sat at the counter and ordered a little something from the menu. I obviously picked the heavenly cherry pie, which was seen in the series so many times. And it truly was good!


Kahvilan takaosan käytävä oli täynnä Twin Peaksin behind the scenes -materiaalia, kuvia, lehtien kansia, aivan kaikkea mahdollista Twin Peaksiin liittyvää.

The back of the cafe had all sorts of behind the scenes materials from Twin Peaks hanging on the walls. There were photos, magazine covers, autographs and such.


Kahvila itsessään ei näyttänyt aivan tismalleen samanlaiselta kuin Twin Peaksissa, mutta tokihan kahvila onkin vuosikausien aikana muuttunut jonkin verran. Kahvilassa oli paljon matkamuistoja halukkaille ostajille. Itse en ostanut kahvilasta mitään, sillä olimme suuntaamassa North Bendistä Snoqualmieen, jossa oli isompi matkamuistomyymälä.

The café did not look exactly the same as in the series, but sure it has changed over the years quite a bit. There were lots of memorabilia from the show, if one wanted to buy something. I did not buy anything from the café as we were next heading to Snoqualmie, where there was a bigger gift shop.


North Bend oli paikkana muutenkin käymisen arvoinen, olisi joskus kiva palata tuonne siten, että aikaa ympäristön tutkailuun olisi enemmän. Sattumoisin päivänä jona olimme siellä, myös sää oli hyvin Twin Peaksiin sopiva; oli hieman sateista ja sankka sumu leijaili kaupunkia kehystävien vuorten ympärillä.

North Bend in general was a place worth visiting and I would love to go back and explore the surroundings with some more time. The day we visited just happened to be quite gloomy, just as in Twin Peaks: it was a little rainy and a thick fog hovered above the mountains that framed the city.


Twin Peaks -turistille Twede's Cafe on kyllä ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Suurin osa  Washingtonissa olevista kuvauspaikoista lienee Snoqualmiessa, mutta se on niin lähellä North Bendiä, että kahvilaa ei kyllä kannata jättää välistä, jos on Snoqualmieen menossa.

For a Twin Peaks tourist Twede's Cafe is a must-visit. Most of the Washington filming locations, I think, are in Snoqualmie, but that is so close to North Bend, that one does not want to skip visiting the cafe when heading to Snoqualmie.


Tästä kuvasta voi ehkä vähän nähdä, kuinka onnellinen olin, kun pääsin käymään Twin Peaksissa. On ollut kyllä niin hienoa päästä käymään paikoissa, joissa on aina halunnut käydä. Olo on niin etuoikeutettu ja epätodellinen, enkä malta odottaa, että jonain päivänä palaan tuonne!

I think from this picture you can kind of see how happy I was to be in Twin Peaks. It has been so wonderful to visit places I have always wanted to see. I feel so privileged and unreal and I can't wait to go back some day!

Feb 3, 2020Found in

Arch Cape, pt. 1

Arch Cape, OR 97102, Yhdysvallat
Olen varmaan aiemminkin blogihistoriani aikana maininnut, että yksi suurimmista matkustusinspiraatioistani on jo vuosia ollut Kea ja hänen bloginsa Deep Red Blues. Veikkaanpa, että jos en olisi ikinä törmännyt Kean blogiin, ei varmaani olisi mieleenikään tullut haaveilla täysipäiväisesti vuosikausien ajan Amerikkaan matkustamisesta. Kun minulle huhtikuun lopussa varmistui, että tulen viettämään yli puoli vuotta maapallon tällä puolella, selailin innoissani Kean blogia ja kirjoittelin ylös paikkoja, joissa minunkin olisi kenties mahdollista päästä käymään. Yksi noista paikoista oli Cannon Beach, joka sijaitsee Oregonin rannikolla, noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Portlandista.

I'm pretty sure, that during all these years of blogging I have, at some point, mentioned Kea and her blog Deep Red Blues, and told how big of an influence her travels have had on me. Had I never ran into her blog, I probably never would have dreamed of traveling to the USA. When I found out last April that I would be spending over six months in the States, I went through her blog and excitedly listed up places I wanted to and could possibly have the opportunity to see and visit. One of those places was Cannon Beach, which locates on the Oregon coast, about 1,5 hours away from Portland.


Kun saavuin Amerikkaan torstaina 21.8., minulla ei ollut vielä tietoakaan, että jo muutaman päivän päästä olisimme menossa ihan Cannon Beachin lähelle Arch Capeen. Marriah'n työkaverin perhe omistaa Arch Capessa kauniin rantahuvilan, jonne sitten pääsimme yhdeksi yöksi ihailemaan sitä kuuluisaa Oregonin rannikkoa, josta Stevenson Landingissa tapaamamme pariskuntakin oli meitä muistuttanut.

Maanantaiaamuna lähdimme siis matkaan kohti Arch Capea. Jos olen kaikissa muissa postauksissa jo valittanut siitä, miten kuuma länsirannikolla oli jatkuvasti, niin mikään ei kyllä vetänyt vertoja Tyynenmeren rannikon lämpötiloille. Pakkasimme mukaan lämmintä vaatetta, sillä kukaan ei odottanut, että meren rannalla olisi ollut niin lämmin ja lähes tuuleton keli! Pitkähihaisia ja takkeja ei kyllä lopulta juuri tarvittu.

As I arrived to the States on August 21st, I had no idea that already in a few days we would be going near Cannon Beach, Arch Cape. Marriah's coworker's family owns a beautiful beach house in Arch Cape and we were lucky enough to go there for one night to admire the beautiful Oregon coast, which was also mentioned by the couple in Stevenson Landing as one of the must see places in the Pacific Northwest.

On Monday morning we hopped in our cars and headed to the coast. If I've complained about the hot weather in every other post already, then I must let you know that nothing I had experienced during the previous days could beat the warmth of the coast of the Pacific Ocean. We had packed a lot of layers with us, since no one thought that it would have been so warm and nearly still next to the ocean. The long sleeved shirts and coats stayed mainly in our bags.


Perille päästyämme olo oli kyllä aivan epätodellinen. Ensinnäkin, ajaessamme ohi Cannon Beachin näin autosta Haystack Rockin, joka sai kyllä suun loksahtamaan auki ja aivan polviin asti. Toisekseen, olin ensimmäistä kertaa elämässäni valtameren rannalla. Enpä kyllä muista, olenko ikinä ollut mistään niin vaikuttunut kuin tuosta näystä.

As we got to our destination, everything began feeling more and more unreal. Firstly, as we drove down the coast, we passed Cannon Beach and the Haystack Rock, that made my jaw drop all the way to the floor. Secondly, I saw the ocean for the first time in my entire life. I was completely speechless and don't think I have ever been that impressed in my life.


Istuttuamme tovin huvilan terassilla heitimme kengät tulikuumille kiville ja kävelimme pitkin rantaa jalat pehmeään hiekkaan uppoutuen. Lämpötila oli tuolloin 35 asteen pinnassa ja valtameri pauhasi vieressämme.

After sitting at the beach house patio for a while, we threw our shoes on the boiling hot rocks and walked down the shore with our feet sinking in the soft sand. The temperature was nearly 35 degrees Celsius and the ocean rumbled next to us.


Rannan tuntumassa liiteli jatkuvasti pelikaaneja ja rannalta löytyi paljon isoja meduusan raatoja. 

We saw a bunch of pelicans flying along the shoreline all the time, and on the beach we found stranded jellyfish.


Vesirajan tuntumasta löytyi myös jos minkälaisia mereneläviä, kuten esimerkiksi ylempänä näkyviä simpukoita ja merivuokkoja. Uskaltauduin koskemaan merivuokkoa ja se rupesi supistelemaan! Oli muuten erikoisen tuntuinen olento. Tätä ennen luultavasti eksoottisin asia, jota olen elämässäni koskenut, on ollut meritähti, mutta merivuokko vei kyllä nyt ykkössijan.

We found all sorts of quirky sea creatures from the shore line, like the clams and sea anemones you can see in the pictures above. I was brave enough to touch a sea anemone, and it started contracting as I touched it! It felt very funny. Before that the weirdest thing I have touch in my life has probably been a starfish, but I have to say that from that moment on, the sea anemone has been on the top of my list.
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Jutta R.