Jan 30, 2020Found in

Vancouver Waterfront

Elokuun viimeisenä sunnuntaina suuntasimme iltapäivällä pienelle kävelylle Vancouverin ranta-alueelle, josta oli kaunis näkymä sekä Mt. Hoodille että Portlandiin johtavalle Interstate Bridgelle. Tunnelma oli hieman väsynyt edellisillan grillijuhlien jäljiltä, mutta jälleen kerran saimme nauttia auringonpaisteesta ja tällä kerralla myös vienosta tuulenvireestä!

On the last Sunday of August we took a little walk at the Vancouver waterfront, which is a beautiful spot for observing both Mt. Hood and the Interstate Bridge that leads from Vancouver to Portland. The atmosphere was a tad tired after the previous night's bbq party, but once again we got to enjoy the sunshine and this time also a gentle breeze!


Portlandin ja Vancouverin kaupunkien välissä virtaavan Columbiajoen rannalta löytyi jos minkälaista ihmeteltävää ajopuista simpukoihin ja ravun saksiin.

The waterfront of Columbia river, which flows between Portland and Vancouver, offered a lot to marvel from driftwoods to clams and crab pincers.


Meidän lisäksemme paikalla oli tuhoton määrä sorsia sekä paljon sunnuntaipäivästä nautiskelevia ihmisiä.

Besides us there were a lot of ducks and people enjoying the sunny Sunday afternoon.


Samana iltana pääsimme käymään Marriah'n vanhempien kanssa Portlandissa Adidaksen Employee Storessa, jossa kaikki tuotteet olivat puoleen hintaan, mutta jonne tarvii erikseen passin, jotta pääsee sisään. Oli kyllä hullua nähdä, miten ihmiset jonottivat kauppaan sisään ja miten tosiaan sisäänkäynnillä tarkastettiin, että jokaisella sisään pyrkivällä on passi. Olipahan kokemus!

On that same night me and Anni got to go to the Adidas Employee Store in Portland with Marriah’s parents. All the products were 50 % off, but you needed a pass to get into the store. It was crazy to see how people actually lined up to get in there, and how they really checked everyone at the entrance and asked for a pass in order for them to get in. Well, now I've seen and experienced that!

Jan 27, 2020Found in

Loppusuoralla

Hancock, Michigan 49930, Yhdysvallat
Niin siinä vain on käynyt, että minun harjoittelujaksoni täällä Michiganissa alkaa olla jo loppupuolella. Aivan älytöntä, että olen ollut täällä jo paria viikkoa vaille viisi kuukautta. Minne aika oikein katoaa? Viimeisen kuukauden aikana on iskenyt pieni paniikki kun on tajunnut, että ei täällä enää kauaa olla. Hullua.

This just in: My time here in Michigan is soon coming to an end. It feels unbelievable that I have been here a couple weeks shy of five months. Where does the time go? During the past month I have come to realize that I truly won't be here for long anymore, and I feel kind of uneasy about it. It's so crazy.


Viimeiset pari kuukautta ovat sujuneet normaaleja työjuttuja tehdessä, mutta myös paria isompaa projektia suunnitellessa ja toteuttaessa. Niistä ensimmäinen oli tietenkin suomalainen itsenäisyyspäivä, jota me täällä juhlimme. Juhlan teemana oli suomalaiset ja amerikansuomalaiset naisikonit. Minä sain pukeutua ensimmäistä kertaa elämässäni kansallispukuun ja sain myös syödä pitkästä aikaa karjalanpiirakoita.

The past couple months have flown by doing normal work stuff, but also with planning and executing a couple bigger projects. The first one of them was, of course, the Finnish Independence Day that we celebrated here in Hancock. The theme of the celebration was the female icons of Finland and Finnish America. I got to wear one of Finland's folk costumes for the first time in my life. I also got to enjoy some Karelian pies.


Tietysti tässä välissä oli myös joulu ja uusi vuosi, jotka vietin länsirannikolla Washingtonissa. Siellä joulutunnelma ei ollut aivan yhtä luminen kuin täällä Michiganissa, nimittäin lännessä vettä tuli kuin saavista kaatamalla koko joululomani ajan, kun taas Michiganissa lunta tulee jatkuvasti lisää.

Also, Christmas and new year happened. I spent them on the West coast, in Washington. There the Christmassy feeling was not necessary as snowy as here in the Upper Peninsula - to be honest, the couple weeks I spent in Washington were mostly rainy and then a bit more rainy, and then there was some more rain, whereas in Michigan it seems like snowing is never coming to an end.


Viime lauantaina juhlimmekin Heikinpäivää. joka on amerikansuomalaisten talvijuhla, johon kuuluu yksi amerikansuomalaisten perinnehahmoista, Heikki Lunta. Juhlaan kuului myös paraati ja erilaisia pihaleikkejä, tori sekä iltamat ja paljon muuta Finnish American Heritage Centerin järjestämää ohjelmaa.

On Saturday we had the second one of the winter's big celebrations, Heikinpäivä. One of Heikinpäivä's main characters is Heikki Lunta, who is the embodiment of a Finnish snow god. He truly seemed to be present on Saturday, judging by the amount of snow. The celebration was started with a parade, but we also had a Finnish market, some yard games and a dance in the evening, plus all the other program that were culminated in Saturday's main event.


Minäkin pääsin osaksi paraatia! Aluksi minun oli tarkoitus pukeutua samaan kansallispukuun kuin itsenäisyyspäivänä, mutta kun kuulin, että varastossa on muumipukuja, en tietenkään voinut olla varaamatta sellaista itselleni. Kuvassa minä ja suomalainen vaihto-opiskelija Kata olemme kiirehtimässä paraatiin, kun sattumalta eräs nainen otti meistä kuvan, jonka myöhemmin löysimme Instagramista.

I also got to be a part of the parade! My plan was, at first, to dress up in the same national folk costume as I did on Independence Day, but as soon as I heard that they had Moomin costumes, I said I'd be a Moomin. In the picture above you can see me and a Finnish exchange student Kata dressed up as Moomins. We were hurrying our way to the parade, as a lady stopped us and took a picture of us, which we later found on Instagram.


Muuten arki on sujunut aika tasaisesti työn ja vapaa-ajan välillä painotellen. Olen kutonut ja lukenut paljon, sekä bingettänyt Kardashianeja ja muita höpösarjoja. Tämän viikon lopulla olisi tarkoitus mennä päiväretkelle Marquetteen suomalaisten vaihtareiden kanssa, mutta muuten loppuajan suunnitelmat ovat aivan täysin auki. Toivon, että pääsisin tekemään viikonloppumatkan joko Duluthiin tai Minneapolisiin, mutta se jää nähtäväksi. Voi olla, että pääsen myös tekemään toisen pienen retken alaniemimaalle Michiganin pääkaupunkiin Lansingiin ja Detroitiin. Pidän peukkuni pystyssä.

Kohta sitä ollaan jo takaisin Suomessa.

Other than that, the days go by balancing between work and free time. I have knitted and read a lot, as well as binge watched Keeping Up With The Kardashians and other just as trivial shows. In the end of this week my plan is to go on a day trip to Marquette with Finnish exchange students, but other than that I really don't have any plans for the rest of my time here. I hope that I could make a small weekend trip to either Duluth or Minneapolis, but we'll see if that happens. There also is a chance that I might end up going to the state capital Lansing and Detroit for a few days. I'm keeping my fingers crossed.

And then soon I'll be back in Finland.

Vancouver Farmers Market

Esther Short Park and Playground, 605 Esther St, Vancouver, WA 98660, Yhdysvallat
Eräänä lauantaina lyöttäydyimme Annin kanssa Marriah'n siskojen ja äidin sekä heidän ystäviensä seuraan ja lähdimme katsomaan, että miltä näytti Vancouverissa kesäisin järjestettävillä lauantaimarkkinoilla. Ennen kuin pääsimme itse markkinapaikalle, pysähdyimme aamiaiselle Syrup Trapiin, jossa aloitimme aamun vohveleilla ja mimosoilla. Paikassa oli tarjolla vaikka minkälaisia vohveleita, suolaisia ja makeita.

On Saturday me and Anni got together with Marriah's sisters and mother and her friends. We headed to see what the Farmers Market, which is arranged every Saturday in the summer time, looks like. Before we made it to the market, we stopped to have breakfast in Syrup Trap, where we started the morning with waffles and mimosas. There were plenty of different kinds of waffles in their menu, both sweet and salty.


Syrup Trapista jatkoimme matkaamme kohti Esther Short Parkia ja Farmers Marketia. Myös tuona päivänä oli ihan todella kuuma ja ihmisiä oli liikkeellä paljon.

After finishing our sweet breakfast, we headed over to Esther Short Park and the Farmers Market. That day, like all the ones before, was incredibly hot, but there were still a lot of people in the park.


Marketin tarjonta vaihteli aina erilaisita ruokakojuista kukkiin, käsitöihin, kynttilöihin, saippuoihin ja koruihin.

The market booths sold all sorts of stuff from foods to flowers, handicrafts, candles, soaps and jewelry.


Oman lempikojuni löysin kadun päästä. Eräs nainen oli tehnyt kirpputorilta ostamistaan kirjoista muistikirjoja ottamalla kirjan sivut pois ja laittamalla kansien väliin normaalia valkoista paperia.

My own favorite booth was at the end of the street. A lady had thrifted a bunch of books, taken the covers off and made them into notebooks by adding blank paper inside the covers.


Päivä oli niin kuuma, että kävelimme marketin jälkeen suoraan puiston viheriölle istuskelemaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Seuraavana lauantaina kävimme Portlandin lauantaimarketeilla, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

The day was so hot that after walking through the market, me and Anni headed straight to the lawn to sit down under a nice big tree. The next Friday we headed to the Portland Saturday Market, but I'll write more about that later.

Jan 14, 2020Found in

Stevenson Landing

Stevenson Landing, Russell Ave, Stevenson, WA 98648, Yhdysvallat
Hei kaikille ja hyvää uutta vuotta! Vielä postailen näitä ensimmäisen Washingtonin- ja Oregonin-reissun kuvia, vaikka joululomalla kerkesin käydä siellä jo toistamiseen. Ei anneta sen häiritä, vaan jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Viimeinen etappi ajelullamme oli Stevenson Landing. Paikka ei kaiketi ole mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta tähän mennessä se on ollut yksi suosikkipaikoistani Washingtonissa. Kävimme siellä toisena iltanani Amerikassa ja en jälleen kyennyt kuin ihmettelemään, miten kaunista kaikkialla oli. Tuona iltana oli varmaan 32°c lämmintä ja eikä tuullut lainkaan.

Hello everyone and happy new year! I still have loads and loads of pictures from my first trip to Washington and Oregon, even though I already went there for the second time for my Christmas break. Be that as it may, let's continue with where we left off the last time.

The last stop on our drive was Stevenson Landing. The place is not necessarily very special, but by far it has been one of my favorite places in Washington. We went there on my second night in America and I couldn't do anything but admire the beauty of the place. That night the temperature was around +32°c and there was absolutely no wind.


Laiturilla maisemia ihastellessamme tapasimme pariskunnan, jonka kanssa juttelimme hetken aikaa. He olivat Stenvenson Landingissa juhlimassa neljättäkymmenettä hääpäiväänsä. Kuultuansa että minun ja Annin olevan ensimmäistä kertaa Amerikassa, he innostuivat kovasti. He listasivat paikkoja, joissa meidän olisi pakko päästä käymään. Hassua kyllä, moni noista paikoista oli myös omalla listallani. Erityisen ihanaa oli, kun toinen heistä sanoi, että meidän on pakko päästä käymään Oregonin rannikolla, sillä hänen mukaansa mitään vastaavaa ei ole olemassakaan kuin Oregonin rannikko. Sattumalta olimmekin suuntaamassa sinne heti seuraavana maanantaina, tosin siitä lisää myöhemmin.

While standing on the port admiring the view, we met a couple and talked with them for a bit. They were in Stevenson Landing celebrating their 40th anniversary. When they heard that me and Anni were in America for the first time, they got very excited. They listed places where they wanted us to go to, and a funny coincidence is that many of those places were on my own list too. The lady insisted on us going to Cannon Beach, where we were actually going the following Monday. She said that there's nothing like the Oregon coast, and that I can totally agree with. There will be many posts coming up from Cannon Beach.


Katselimme vielä hetken aikaa auringonlaskua ja kuuntelimme vastarannalla puksuttavan junan ääntelyä. Stevenson Landingista jatkoimme matkaamme Oregonin puolelle ja sieltä takaisin kotiin.

We had the last glances of the sunset and listened to the train honking on the other side of the river. From Stevenson Landing we headed to Oregon and made our way home.


Olen muuten täällä Amerikassa ollessani pitänyt listaa eläimistä, joita en ole ennen nähnyt. Kun lähdettiin Stevenson Landingista, ilta oli alkanut jo hämärtyä ja kävellessäni erään puun alta naamani edestä suhahti lepakko! En ollut koskaan ennen nähnyt lepakkoa, mutta nyt on sekin nähty.

While I've been here in the States, I have kept a list of animals that I have never seen before. When we were leaving Stevenson Landing, it was getting darker and as I walked under a tree, a bat zoomed right in front of my face! I had never seen one before, but now I can cross that off my list.
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Jutta R.